"Esimerkiksi männynkuorelle olisi nyt kysyntää" – aktiiviselle metsänomistajalle luonnontuotealalla olisi paljon taloudellisia mahdollisuuksia

Vaikka esimerkiksi Kainuuta voitaisiin luonnehtia korpiseuduksi, luonnontuotteille löytyy siellä hyvin ostajia ja jalostajia. Birgitta Partanen ja Cugu-koira viihtyvät Suomussalmen metsissä. Kuva: Miska Puumala

”Pahimmillaan tietämättömät saavat sosiaalisen median ryhmissä neuvoja toisilta tietämättömiltä. Se voi erityisesti sienten kohdalla johtaa vakaviin myrkytyksiin”, Birgitta Partanen kuvailee. Kuva: Miska Puumala

Komea porohirvas kuopii tien varressa lunta. Suunnitelmat karpaloiden poimimisesta eivät taida tänään onnistua, vaikka vuodenaika sen tavallisesti vielä salliikin. Marjastuksen sijaan lähdemme lenkittämään Birgitta Partasen Cugu-koiraa ja teemme Seitenahvenisen laavulle tulet.

Partanen on luonnontuotealan valtakunnallisen toimialajärjestön Arktisten Aromien toiminnanjohtaja. Hän asuu Mikkelissä, vaikka työpaikka on ollut Kainuun Suomussalmella jo huhtikuusta 2018. Hänen edeltäjänsä Simo Moisio jäi eläkkeelle luotsattuaan toimintaa 25 vuotta, yhdistyksen perustamisesta lähtien.

Neljännesvuosisadassa luonnontuote­alalla ehti tapahtua paljon, mutta niin myös kahdessa viime vuodessa. Vuonna 2020 kelloa käännettiin taaksepäin, kun kauppamarjat poimittiin alkukaudesta thaipoimijoiden sijaan suomalaisvoimin. Aikaisempina vuosikymmeninä marjastus oli monille maaseudun asukkaalle keino hankkia lisäansioita.

”Ensimmäisen koronakesänä korostui, että suomalaisten poimiessa marjoja logistiikalla on suuri merkitys. Osto­pisteiden pitäisi olla lähellä marjastajia”, Partanen kertoo.

Vaikka esimerkiksi Kainuuta voitaisiin luonnehtia korpiseuduksi, luonnontuotteille löytyy siellä hyvin ostajia ja jalostajia. Haja-asutusalueella on tietenkin runsaasti myös puhtaita keruualueita.

Etelä-Suomessa ovat sen sijaan lähellä suoramyyntiasiakkaat, jotka voivat löytyä esimerkiksi erilaisista some-ryhmistä.

Vaikka metsät tarjoavat sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia, marjastus ja sienestys eivät ole tottumattomalle täysin riskittömiä harrastuksia.

”Pahimmillaan tietämättömät saavat sosiaalisen median ryhmissä neuvoja toisilta tietämättömiltä. Se voi erityisesti sienten kohdalla johtaa vakaviin myrkytyksiin”, Partanen kuvailee.

Hygieniakäytännöt ja tiedot luonnontuotealan verotuksesta ja peruslainsäädännöstä pitäisi ottaa haltuun ennen kuin alkaa myydä itse keräämäänsä saalista.

Tuotteet saa yksityishenkilönä myydä verottomasti tuoreina mutta ei esimerkiksi pakastettuina. Osaa tuotteista, kuten kuusenkerkkiä tai koivuntuohta, ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa.

Viime kesänä Partaselle soiteltiin paljon myös metsien roskauksesta. Jos asialla on yrityksen kutsuma poimija, heillä pitäisi olla huomioliivit ja autoissa yrityksen puhelinnumero, johon voi ongelmatilanteessa ottaa yhteyttä.

Luonnontuotealan toimijat ovat hyvin moninaisia. Osa on suuria ja tunnettuja yrityksiä, kuten marjojen sivuvirtoja tuotteissaan paljon hyödyntävä Lumene tai mahlaa kivennäisvedessään käyttävä Olvi.

Toiset luonnontuotteita jalostettaviksi keräävät ja ostavat yritykset ovat pienempiä. Niiden yrittäjät tulevat alalle hyvin erilaisista lähtökohdista.

Hyvät perustiedot alalle saa luonto­alan perus- ja ammattitutkinnoista, mutta toistaiseksi koulutusta on niukasti tarjolla yliopistoissa tai ammattikorkea­kouluissa. Erikoisammattitutkinnon käynnistämiseksi on ensi vuonna alkamassa opettajien täydennyskoulutus.

”Marjavuodet vaihtelevat paljon. Suuren investoinnin tehneelle yrittäjälle jo yksi todella huono satovuosi saattaa olla kohtalokas”, Partanen harmittelee.

Partanen on paininut alan erilaisten lainsäädännöllisten ja viestinnällisten ongelmien kanssa jo aikaisemmassa työpaikassaan Ruralia-instituutissa.

Kun kiinnostus luonnonkasvien elintarvikekäyttöön alkoi voimakkaasti kasvaa 2010-luvun taitteessa, tuli alan toimijoille yllätyksenä viranomaisten tulkinta uuselintarvikeasetuksesta.

Jo vuosikymmeniä poimijakoulutuksissa mukana olleiden kasvien käyttöhistoriasta oli koottava tietoja, jotta kasveja voisi käyttää elintarvikkeina. Osa kasveista putosikin pois. Myös kosmetiikkalainsäädäntö turvallisuuden arviointivaatimuksineen tuotti aluksi päänvaivaa.

Luonnontuotteisiin voidaan liittää myös huuhaa-väitteitä ja harhaanjohtavia lupauksia niiden terveysvaikutuksista.

Ohjeiden mukaan ja harkiten käytettynä ne ovat hyvästä. Osa ihmisistä käyttää ”superfoodeiksi” miellettyjä tuotteita ja ravintolisiä kuitenkin niin paljon, että ne voivat aiheuttaa terveysongelmia.

”Suomalaiset toimijat ovat näissä yleensä vastuullisia, mutta tarkkana kannattaa olla.”

Tehokkaalle ja luotettavalle viestinnälle aiheesta on suuri tilaus. Luonnontuotteille voidaan löytää tulevaisuudessa yhä enemmän kiinnostuneita asiakkaita ja kysyntää.

”Suomalaistuotteet voivat jäädä brändäyksessä harmillisesti toiseksi. Esimerkiksi mahla on ravitsemuksellisesti parempaa kuin kookosvesi, mutta kookosvesi on silti saanut kaupoissa vahvemman jalansijan.”

Partanen näkee ruokamatkailun yhtenä tulevaisuuden suurista trendeistä.

”Ilmastoviisaasta ruuasta puhuttaessa luonnontuotteet usein unohdetaan, vaikka metsät tuottavat esimerkiksi kymmeniä miljoonia kiloja ravintotiheitä marjoja kerättäviksi kokonaan ilman tuotantopanoksia.”

Yksi tehokasta viestintää kaipaava aihe on metsien sertifiointi luomukeruu­alueiksi. Se ei estä talousmetsien hoitoa, Partanen muistuttaa.

”Aktiiviselle metsänomistajalle tai lisä­ansioita kaipaavalle maanviljelijälle luonnontuotealalla voisi olla paljon ­mahdollisuuksia. Esimerkiksi männynkuorelle olisi nyt kysyntää, ja nimenomaan luomuna.”

• Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja, koulutukseltaan filosofian maisteri, agrologi ja keruutuotetarkastaja.
• Työskenteli aikaisemmin Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa Mikkelissä noin 20 vuotta.
• Asuu Mikkelissä mutta harkitsee muuttoa Suomussalmelle. Perheeseen kuuluvat puoliso ja kolme aikuista lasta.
• Harrastaa luonnon­tuotteiden keräilyä, valokuvausta ja luonnossa liikkumista koiran kanssa.
• Ei omista metsää – vielä. ”Toivottavasti jonakin päivänä.”