Asiantuntijalta: Kaavoituksella on luotu harmaan suojelun alueita korvauksetta – pakkosuojelu näivettää taloutta
Kaavoituksen tulisi perustua monipuoliseen ja nykyistä parempaan osaamiseen, kirjoittaa metsänhoitaja Simo Hannelius
Kaavoituksella aiheutetaan harmaata suojelua, kirjoittaja toteaa. Kuvituskuva. Kuva: Jaana KankaanpääLue artikkelin tiivistelmä- Simo Hanneliuksen mukaan Venäjän rajan sulkeutuminen on heikentänyt Itä-Suomen taloutta ja kuntien tulisi uudistaa metsien käyttöä rajoittavia kaavoja. Hänen mukaansa käyttörajoitukset tulisi korvata lunastuslain mukaisesti.
- Hannelius kirjoittaa, että kaavoituksessa metsätalouden tavoitteet ovat jääneet vähälle huomiolle. Hän kritisoi avohakkuiden kieltoa ja muita rajoituksia sekä korostaa metsien taloudellisen käytön, monimuotoisuuden ja osaamisen merkitystä.
Tiivistelmä on Rengin, Viestimedian oman tekoälyavustajan, tekemä ja ihmisen tarkistama.Lähestyvät vaalit suuntaavat ajatuksia talouden ahdinkoon. Talouden näivettymistä on aiheuttanut Venäjän rajan sulkeutuminen, joka on estänyt raakapuun tuonnin teollisuudelle alueella, jolla toimii vielä kolme suurta pörssilistattua metsäyhtiötä.
Itärajan kunnille odotetaan valtiolta taloudellisia kannusteita, kuten on jo tehty monissa EU-maissa. Yksi ehdotus kehityksen kääntämiseksi on erityistalousalueen luominen Itä-Suomeen vahvistamaan paikallisten yritysten ja elinkeinojen menestymistä.
Kunnilla on monopoli päättää maankäytön kehittämisestä. Haaste on mitä monitahoisin: kaavan tulee ohjeistaa maankäyttöä kestävästi elinympäristöinä – ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti.
Metsäalan toimijana arvostan itse myös puun teollista käyttöä, sen kansantaloudelle tuomia hyötyjä, hakkuutuloja metsänomistajille ja työpaikkoja.
Talouden tavoitteet ovat jääneet 1960-luvun alussa vahvistetuissa kaavoissa vähälle huomiolle. Nyt kuntien tulee päivittää ja uudistaa maankäyttöä sekä metsien taloudellista käyttöä rajoittavat kaavat ja niiden poikkeuslupamenettely.
Jos käyttö estetään, se tulee korvata lunastuslain mukaisella oikeustoimella, jonka turvana on perustuslaki. Kaavoituksella on jo luotu harmaan suojelun alueita korvauksetta.
Kaavoittaminen edellyttää laajaa ja monipuolista osaamista. Se on perinteisesti sisältynyt yliopistotasolla maanmittareiden diplomi-insinööritutkintoon.
Kun Teknillinen korkeakoulu kahden muun korkeakoulun kanssa yhdistettiin uudeksi huippuyksiköksi, Aalto-yliopistoksi, maanmittareiden koulutusohjelman sisältö muuttui. Metsä ei sisältynyt enää tutkintoon ja painopisteeksi tuli rakennettu ympäristö.
Kaavoituksen ja rakentamisen virkojen hoitajiksi tuli rakennusalan asiantuntijoista. Muussa maankäyttöä ohjaavassa hallinnossa biologit ovat korvanneet perinteiset diplomi-insinööritaustaiset maanmittarit.
Monet kunnat ovat uudistamassa vanhentuneita kaavojaan. Ajantasaistus on paikallaan ja maasta pitäisi saada enemmän hyötyä näivettyvään talouteen. Metsien kasvua pitää lisätä, kuten monet suositukset ja muuttunut ilmasto edellyttävät.
Metsäalaa sivuavat lait ja suositukset ovat muuttuneet. Aiempi kaava tehtiin 1980-luvun ja 1990-luvun alun varovaisuutta korostavien arvostusten ja tiedon mukaan. Näihin vaikuttivat muun muassa maankäyttöön liittyvät yhteiskunnalliset arvostukset, ympäristöliikkeiden ja vihervasemmiston vaikutus ja kielteinen asenne metsätalouteen.
Samanlaisia arvotekijöitä näyttää myös olevan nykyisillä metsäliikkeillä ja ekokapinalla.
Vanhentuneisiin kaavoihin tuli mukaan maankäyttöä ja metsätaloutta rajoittaviksi tekijöiksi perusteita, joita ei tunnettu. Esimerkkejä näistä ovat vaatimus monimuotoisuuden lisäämisestä, avainbiotooppien ottamisesta mukaan sekä harvinaisten elinympäristöjen ekosysteemit ja metsien resilienssi.
Jääkauden jälkeinen muinaisranta ja järvenlaskun vesijättömaa olivat kaavoittajille arvaamattomia. Varmuuden vuoksi niiden puuston kaataminen haluttiin kieltää kuten avohakkuutkin. Jääkauden jälkeisen muinaisrannan puut olisi museoitava.
Paahderinteet ovat yksi harjumetsien erityispiirre, niin sanottu avainbiotooppi. Se otetaan huomioon metsänhoidossa siten, että kangasajuruoho, kangasvuokko ja hietaneilikka vaativat valoa ja lämpöä. Sitä ne saavat, kun männikön latvustoa avataan harvennettaessa.
Muuten kasvillisuus muuttuu tavanomaisen puolukka-kanervatyypin kaltaiseksi.
Tavoiteltaessa monimuotoisuutta vain hakkuilla, avohakkuut mukaan lukien, voidaan varmistaa vaativien paahdelajien ja kukkia pölyttävien perhosten pysyvyys.
Kuloilla on ollut evoluutiossa erityinen merkitys boreaalisen havumetsän luonnonmukaiseen puulajidynamiikkaan ja monimuotoisuuteen. Harjujen lajisto on niukempaa kuin viljavilla mailla. Havumetsämme soveltuvat korkealaatuisten kotimaisten puulajien vuoksi paremmin metsätalouteen kuin lauhkeat ja trooppiset metsät.
Suomi on tuhansien järvien maa, ja erityisesti itäistä osaa hallitsee Saimaa. Järvissä on runsaasti saaria ja metsäisiä rantoja. Niiden käsittelemiseen on ehdotettu myös uusia hakkuutapoja, joista ei ole varsinaisesti tutkimustietoa, eli kuinka olisi viisainta menetellä.
Alalle on olemassa sertifiointiin, kuten PEFC ja FSC, perustuvia suosituksia, joissa on pyritty vapaaehtoisuuteen. Ne eivät kuitenkaan perustu metsälakeihin. Laajin ehdotus, avohakkuiden kielto, on kattanut 30 metriä leveän kaistan rannasta.
Uudeksi tavaksi käyttää rantametsien parhaita runkoja on esitetty jatkuvaa kasvatusta. Etuna olisi saada osa puustosta hyötykäyttöön, alentaa metsän pituutta ja vähentää luonnontuhoja ja lahopuusta, varsinkin lepistä, vapautuvaa typpeä. Veden laatu paranisi, kun vesikasvillisuus vähenisi.
Koskematon metsä vähentäisi myös toivottuja avoimia hiekkarantoja.
Maanomistajilla ja kuntalaisilla on oikeus vaikuttaa alueensa maankäyttöön, mutta haaste on tavalliselle kansalaiselle ylivoimainen. Siksi kaavoituksen tulisi perustua monipuoliseen ja nykyistä parempaan osaamiseen.
Simo Hannelius
metsänhoitaja, MMM
Kauniainen
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
