Näitkö taivaalla lentäviä mustikoita? Kyseessä ei ollut kangastus

Marjalastia purkamassa droonin kyydistä droonin lennättäjä Erik Österberg ja testaajana toimiva Eino Paronen. Kuva: Oskar von Essen

Digitalisaation pyörät pyörivät ympäri yhteiskuntaa ja myös niinkin perinteisessä aiheessa kuin marjastuksessa on hypätty tämän kehityksen kelkan kyytiin.

Mutta miten marjastus voidaan digitalisoida?

Espoon kupeessa, Nuuksiossa on eräänä heinäkuisena torstaipäivänä pienelle alueelle kokoontunut monipuolinen joukko erilaisia toimijoita: lennokkien lennättäjiä, teknisiä kehittäjiä ja marja-asiantuntijoita unohtamatta itse marjanpoimijoita, joista osa on suomalaisia ja osa ulkomaalaistaustaisia.

Käynnissä on Ferox-niminen hanke Euroopan unionin rahoittamana, jonka maastotestien käytännön järjestelyistä vastaa luonnontuotealan toimialajärjestö Arktiset Aromit ry. Yhdistys osallistuu myös hankkeen viestintään.

Yhdistyksen toiminnanjohtaja Birgitta Partanen sekä marja-asiantuntija MMT Marjut Turtiainen kertovat hankkeen päätavoitteena olevan luonnonmarjojen talteenoton tehostaminen. He kertovat marjojen somekaupan räjähtäneen, mikä luonnollisesti lisää marjojen kysyntää.

Tämä ruotsalainen ”raskaan sarjan” drooni voi kantaa jopa 10 kilogramman kuorman. Kuva: Oskar von Essen

Hankkeen aihepiirissä teknologisia keinoja auttaa ihmistä ovat muun muassa marjastuksen tehokkuuden lisääminen navigointisovelluksen avulla, eksyneen marjastajan johdattaminen pois metsästä ja avun tarjoaminen mahdollisissa loukkaantumis- ja hätätilanteissa.

Hankkeessa on mukana organisaatioita seitsemästä eri maasta. Suomalaiset organisaatiot ovat Arktiset Aromit ry, Tampereen yliopisto sekä Maanmittauslaitoksen (MML) Paikkatietokeskus.

MML:n Paikkatietokeskuksen osastonjohtajan, professori Juha Hyypän mukaan laserkeilauksella, tekoälytyökaluilla sekä kuvaamiseen tarkoitetuilla drooneilla on saatu kartoitettua marjapaikat kartalle, jota voidaan tarkastella puhelinsovelluksella.

Eräs testiryhmän jäsen, espoolainen Cian Sundström on mukana marjanpoiminnassa. Hän kertoo käyvänsä marjametsällä silloin tällöin.

Hän saa tapahtumapaikalla käteensä puhelimen, jossa aukeaa kartta live-sijaintineen. Kartalla näkyy valkoisella sekä violetin eri sävyillä väritettyjä ruutuja. Yksi ruutu kartalla vastaa 16 metriä kertaa 16 metriä kokoista aluetta maastossa.

Sundström testasi karttaa kolmen tunnin ajan noin 10 eri paikassa.

“15 testaajan jälkeen testaajat olivat arvioineet kartan tehostavan marjojen keräämistä yli 80 %. Suurin etu Paikkatietokeskuksen kehittämästä mustikkakartasta on, että poimijat löytävät hyviä poimintapaikkoja varsin tehokkaasti”, kertoo Juha Hyyppä.

Kartalla olevat värit kertovat, missä marjoja on ja kuinka paljon. Kuva: Oskar von Essen

Sundström kävelee kohti vahvalla violetilla väritettyjä alueita ja huomaa kartan olevan oikeassa. Mustikoita löytyy ja hän vastaa sovelluksen kyselyihin kartan paikkansa pitävyydestä.

”Puhelimen mukaan siellä oli mustikkaa, menin sinne, ja olihan siellä mustikkaa.”

Kysely on osa marjamallin testaamista. Kyseinen malli on peräisin kuvantamisesta sekä tekoälyn ”konepellin alla” olevista algoritmeista. Mallin selittävinä tekijöinä eli parametreina ovat muun muassa kasvupaikkatyypit, puuston ominaisuudet sekä vesistön läheisyys.

Mallin opettamiseen käytetään droonien tai ihmisten ottamia kuvia.

”Ärsyttää, kun metsään mentäessä ei löydy pitkän etsimisenkään jälkeen marjoja, mutta jos on tällainen sovellus, joka näyttää paikat suoraan, niin se olisi ideaalitilanne. Kyllähän tällainen sovellus kannustaisi minua jatkossakin lähtemään”, Sundström kommentoi sovellusta.

Ruotsalainen yritys Deep Forestry vastaa hankkeessa droonien operoinnista. Kuva: Oskar von Essen

Yhtenä keskeisenä osana hanketta on miehittämättömien ilma-alusten eli droonien käyttö.

Paikalla ollut kuuden poimijan ryhmä on kerännyt laatikollisen marjoja, jonka — vielä toistaiseksi ihmisen ohjaama — drooni kuljettaa määrätylle merkkialueelle.

Ruotsalaisyritys Deep Forestry AB:n raskaampi drooni pystyy kuljettamaan jopa kymmenen kilogramman kuormaa. FEROX-projektissa Nuuksiossa sillä kuljetetaan kuitenkin vain viiden kilon marjakuormia.

Tämä voi tulevaisuudessa helpottaa sitä marjastajille kenties tuttua tunnetta, jolloin täydet marjasangot on kannettava pitkien matkojen päähän apajilta, esimerkiksi auton luokse.

Tulevaisuudessa drooni voi hoitaa tämän kantamisen ihmisen puolesta ja jättää täten enemmän aikaa itse marjojen poiminnalle, minimoiden täyden marjaämpärin kanssa metsässä tarpomisen. Samalla marjat säilyvät laadukkaampina kuljetuksen aikana.

Droonin lastaamista mustikoilla kuljetuksen lastauspaikalla. Kuva: Oskar von Essen

Hankkeen koordinaattori, italialainen Paul Chippendale italialaisesta Fondazione Bruno Kessler -tutkimuslaitoksesta sanoo, että drooneja voidaan käyttää marjakuljetusten lisäksi myös niin kutsuttuna liikkuvana majakkana, joka voi tarvittaessa ohjata metsään eksyneet ihmiset takaisin tutuille reiteille.

Chippendalen mukaan suurimmat haasteet liittyvät paikoittaisesti heikkoihin yhteyksiin sekä säähän, sillä sateella droonia ei voi lennättää. Lisäksi tosimaailma eroaa laboratoriosta ja tietokonemalleista: täällä insinöörityö pääsee todellisiin tositoimiin.

Arktisten Aromien Partasen ja Turtiaisen mukaan drooneilla voisi olla potentiaalia myös kuusenkerkkien keruussa nopeuttamassa kuljetusta metsästä käsittelypaikalle.

Kaikilla hankkeen osallistujilla on yhteiset odotukset droonien tulevaisuudesta: helppokäyttöisyyden, kantokyvyn ja hinnan odotetaan muuttuvan kuluttajille suotuisaan suuntaan.

Ferox on Euroopan Unionin Horizon 2020 -ohjelman rahoittama kolmevuotinen hanke, joka alkoi syyskuussa 2022.