Tutkimus: Laidunmaat heikentyneet pysyvästi pohjoisessa – porojen lisäruokinta kesyttää poroja tulemaan aiempaa herkemmin pihoihin

Porojen on arvioitu muuttuneen entistä kesymmiksi pitkällisen lisäruokinnan vaikutuksesta. Kuva: Jouni Porsanger

Sekä maankäytön että ilmaston muuttuminen ovat vaikuttaneet siihen, että porojen lisäruokinnasta on tullut vakiintunut käytäntö Suomen, Ruotsin ja Norjan poronhoitoalueilla.

Aiheesta kertova monitieteinen raportti ”Lisäruokinta poronhoidossa” perustuu suomalaisten, ruotsalaisten ja norjalaisten poronhoitajien ja tutkijoiden yhteiseen työpajaan, jossa tarkasteltiin kasvattajien kokemuksia porojen lisäruokinnasta ja sen seurauksista.

Työpajan tavoitteena oli tarjota kolmen maan poronhoitajille mahdollisuus kokemusten vaihtoon porojen lisäruokinnasta ja kuinka lisäruokinta voi auttaa poronhoitoa sopeutumaan muuttuvaan yhteiskuntaan ja luonnonympäristöön.

Lisäruokinnan tarkoituksena on perinteisesti ollut porojen nälkiintymisen estäminen ja porojen suojeleminen pedoilta.

Tarvetta lisäruokintaan ovat lisänneet muun maankäytön aiheuttamat häiriöt ja luonnollisten laidunalueiden menettäminen metsätalouden, kaivosteollisuuden, tuulivoimaloiden ja matkailun tieltä.

Ilmastonmuutos tulee vaikeuttamaan laidunalueiden olosuhteita; lämpötilan vaihtelut ja talviset vesisateet yleistyvät ja johtavat muun muassa laitumien jäätymiseen, tutkimuksessa esitetään.

Suomen ja Ruotsin poronhoitajien mukaan lisäruokinta näkyy porojen käyttäytymisessä. Porot ovat esimerkiksi haluttomia siirtymään ruokinta-alueilta perinteisille kevät- tai kesälaitumille.

Ruokinta on lisännyt myös porojen kesyyntymistä, mikä tekee niistä helpommin käsiteltäviä. Kesyyntymisen haittapuolena voi kuitenkin olla lisääntyvät ristiriidat muun asutuksen kanssa.

Lisäruokinnan yleistymisen muuttaa poronhoitokulttuuria, poronhoitajat arvioivat.

Suomeen liittyen poronhoitajat huomauttivat, että lisäruokinta voi johtaa poronhoitotapojen yksilöllistymiseen ja poronhoitajien eristäytymiseen toisistaan. Se voi rapauttaa yhteisöllisyyttä ja sosiaalisia käytäntöjä sekä muuttaa työnjakoa poronhoitoyhteisöissä.

Alueilla, joilla porojen talvitarhaus on ainoa järkevä lisäruokintaratkaisu, poronhoito on muuttunut työskentelyksi yksin omissa tarhoissa.

Poronhoitajat pelkäävät myös, että lisäruokinnan yleistyminen voi muuttaa poronlihan imagoa puhtaana ja kestävästi tuotettuna luonnontuotteena, mikä voi vaikuttaa poronhoidon asemaan yhteiskunnassa sekä poronlihan kysyntään. Hoitajat muistuttavat, että tällä hetkellä suurin osa Pohjoismaissa myytävästä lihasta on syksyllä teurastettavista poroista, joita ei lisäruokita.

Poronhoitajien mielestä lisäruokintaa ei tulisi nähdä pitkäaikaisena ratkaisuna laidunresurssien menettämisen aiheuttamaan kriisiin.

Alueilla, joilla lisäruokinta on kuitenkin välttämätöntä, on paljon erilaisia keinoja järjestää se poronhoidollisesti ja taloudellisesti järkevällä tavalla. Näitä keinoja luetellaan tutkimusraportissa useita.

Tutkimusta koordinoineet Élise Lépy (Oulun yliopisto), Tim Horstkotte (Uumajan yliopisto, Ruotsi) ja Camilla Risvoll (Nordland Research Institute, Norja) ovat toimittaneet tutkimusraportin ”Lisäruokinta poronhoidossa. Tuloksia Norjan, Ruotsin ja Suomen poronhoitajien ja tutkijoiden välisestä työpajasta” https://www.oulu.fi/culturalanthropology/node/209206

Lue lisää:

Sananvaihto pedoista poteroitunutta ja kärkevää – tutkijat kaipaavat kiihkotonta keskustelua petojen roolista poronhoitoalueen ekosysteemeissä