Kalojen myyntikielto herätti keskustelua – miksi pienimuotoinen toiminta pitäisi kieltää?
Yhdestäkään kolumnistani ei tullut yhtä paljon palautetta kuin kirjoituksesta, jossa kritisoin sisävesien kalan myyntikielto -ehdotusta.
Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa sisävesillä vapaa-ajankalastajille pienimuotoisen itse pyydetyn kalan myynnin loppukäyttäjille kalastonhoitomaksulla. Kuva: Mari IkonenJokunen viikko sitten kirjoitin siitä, että kalastusalan järjestöt ovat esittäneet vapaa-ajankalastajille kalojen myyntikieltoa sisävesillä. Kerroin, että tämä ehdotus ei sovi maalaisjärkeeni etenkin kun sisävesien kalaa on lähes mahdotonta saada muutoinkaan lautaselle.
Muutosta on perusteltu sillä, että viime vuosina vapakalastajien kalastus on tehostunut. Järjestöt pelkäävät, että vähäinenkin harmaa talous heikentää entisestään yrittäjien asemaa.
Kolumni keräsi paljon lukijoita ja moni kommentoija tuntui olevan kanssani samaa mieltä esityksen omituisuudesta. Sen sijaan etenkin ammattikalastajia edustavat tahot ottivat minuun aktiivisesti yhteyttä ja kokivat sen olevan hyökkäys ammattikalastajia kohtaan.
He halusivat tuoda esille sen, että kalankulutusta lisätään Suomessa siten, että ammattikalastajien pääsyä vesille helpotetaan. Alasta halutaan tehdä sellainen, joka houkuttaa nuoria. Tästä olen todellakin samaa mieltä!
”Kun meillä on ammattimaisesti toimiva alkutuotanto, voidaan sen ympärille luoda toimiva seuraava porras. Kauppa, ravintolat ja teollisuus vaativat toiminta- ja toimitusvarmuutta raaka-aineelle. Sitä ei tule satunnaisten vapaa-ajan kalastajien saaliista”, kuului yksi perustelu. Tämänkin ymmärrän.
He halusivat myös muistuttaa, että Suomessa kalan myynti ei koskaan ole ollut verovapaa jokaisen oikeus, kuten marjanpoiminta on ollut. Kalastus on alkutuotantona enemmän verrattavissa maatalouteen, he muistuttivat.
Muutosaloite ei heidän mielestään johdu mökkiläisten tai naapuruston välisistä kalakaupoista, vaan merkittävästi lisääntyneestä vapaa-ajan kalastukseen liittyvästä kaupasta.
Ymmärrän toki osittain näitäkin pointteja, on epäreilua, että osa vapaa-ajankalastajista surffaa ilmaiseksi ja myy saaliitaan, kun taas ammattikalastajilla on paljon erilaisia velvoitteita.
Mutta sitä en vieläkään ymmärrä, miksi näitä vapaa-ajankalastajia ei yritetä saada ammattikalastajien 2. luokkaan vaan kalan pienimuotoinenkin myynti halutaan kieltää kaikilta? Varsinkaan kun palautteen mukaan kysymys ei ole kuulemma ”muutamasta särjestä” vaan kiistan kohteena oleva kala on esimerkiksi kuhaa, madetta, taimenta, rapuja tai muuta arvokalaa.
Ehkä syynä kolumnin saamaan palautteeseen on se, että puhumme eri asioista. Minä en kaipaa lautaselleni taimenta vaan esimerkiksi ahventa, lahnaa, haukea, muikkua ja ehkä sesonkiaikaan madetta. Minä ostaisin mielelläni edes silloin tällöin lähijärvistä kalastettua tuoretta kalaa ilman montaa myyntiporrasta ja ilman, että hinta nousee 40 euroon kilolta.
Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa sisävesillä vapaa-ajankalastajille pienimuotoisen itse pyydetyn kalan myynnin loppukäyttäjille kalastonhoitomaksulla. Siihen en saanut vieläkään selitystä, miksi tämä pitäisi kieltää. Jos tätä ei pystytä valvomaan, miten täyskieltoakaan valvottaisiin?
Ja kiitos myös niille kommentoijille, jotka antoivat palautetta hauesta. Haukia ei ehkä ole järvissä liikaa, kuten kirjoitin, mutta hauki on yhä elinvoimainen laji, jota voi hyvällä omallatunnolla kalastaa.
Kirjoittaja on MT:n erätoimittajaArtikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
