Tuontipuun korvaaminen kotimaisella nostaa puun ja korjuun hintoja

Stora Enso haluaa korvata venäläisen puun kotimaisella harvennuspuulla. Kuvassa tällä viikolla korjattu leimikko Hyvikäällä. Kuva: Kimmo Haimi

Kuva: Timo Filpus

Venäläisen puun tuonnin tyrehtyminen kääntää puuvirtoja ja nostaa hintoja koko Itämeren alueella. Ensisijaisesti metsäyhtiöt yrittävät ostaa lisää puuta Suomesta, mutta myös tuonnin Baltiasta ja Ruotsista odotetaan lisääntyvän.

"Suurin haaste on venäläisen koivukuitupuun korvaaminen kotimaisella. Sitä on tarjolla pohjoisessa, mutta sen käyttöpisteet ovat Itä- ja Kaakkois-Suomessa", sanoo MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola.

Tiirolan mukaan haasteisiin kuuluu korjuu- ja kuljetuskaluston riittävyys. Se saattaa edellyttää uusien puuterminaalien rakentamista ja panostamista raidekuljetuksiin.

"Yksi mahdollisuus on vähentää koivukuitupuun käyttöä ja kääntää sellulinjoja havukuitupuulle."

Tiirolan mukaan metsiin on kertynyt hakkuurästejä, mutta niiden korjuussa ja kuljetuksessa riittää tekemistä. Puunkorjuun kannattavuutta syö polttoaineiden hintojen nousu.

"Toisaalta teollisuudella riittää maksukykyä. Sellutehtaat tekevät lähes ennätystulosta", muistuttaa Tiirola.

Viime vuosina Suomeen on tuotu Venäjältä noin 10 miljoonaa kuutiometriä puuta. Pääosa siitä on ollut koivukuitupuuta ja haketta.

Venäläisen puun korvaajaa etsivät metsäyhtiöt suuntavat ymmärrettävästi katseita kotimaan lisäksi Viron suuntaan. Viro on ollut jo pitkään toiseksi suosituin tuontipuun lähde.

Metsäyhtiöt ovat käyttäneet virolaista puuta puunhankinnan puskurina. Se tarkoittaa puumäärien ja puusta maksettujen hintojen suurta vaihtelua.

Virolaisesta kuitupuusta on hetkellisesti maksettu satamaan toimitettuna lähes Suomen tukin hintoja.

Puun hinnan tilastointi on Virossa Suomea heikommalla pohjalla. Parhaiten tietoa saa paikallisen Metsähallituksen tienvarsikaupoista, mutta niissäkin mitta- ja laatuvaatimuksissa on eroa. Virossa puu esimerkiksi mitataan kuoren alta ja Suomessa kuoren päältä.

Helmikuussa Virossa maksettiin mäntykuitupuusta 34, pikkutukista 74 ja tukista 90 euroa kuutiometriltä tienvarressa. Vastaavasti Etelä-Suomessa mäntykuitupuun tienvarsihinta oli helmikuussa 34, pikkutukin 42 ja tukin 68 euroa kuutiolta.

Koivukuitupuusta maksettiin hankintana noin 33 euroa kuutiolta Etelä-Suomessa.

Koivukuitupuun tienvarsihinta oli Virossa helmikuussa 45 ja haapakuitupuun 27 euroa kuutiolta. Joulukuisen tullitilaston mukaan Suomeen tuotuna virolainen mäntykuitupuu maksoi rajalla 53, kuusikuitupuu 42 ja koivukuitupuu 51 euroa kuutiolta.

Samaan aikaan venäläinen mäntytukki maksoi rajalla 58, kuusitukki 70 ja koivutukki 90 euroa. Mäntykuitupuun hinta oli 37, kuusen 38 ja koivun 39 euroa kuutiolta. Hakkeesta maksettiin 37 euroa.

Toisin sanoen venäläinen ja etenkin virolainen koivukuitupuu maksoi rajalla selvästi kotimaista hankintapuuta enemmän.

"Ruotsissa hankintapuun keskihinnat ovat olleet matalampia, mutta sielläkin on uutisoitu hintojen lähteneen nousuun. Hinnat ovat nousseet nopeasti myös Latviassa", kertoo tutkimuspäällikkö Kalle Karttunen MTK:sta.

Tiirola odottaa, ettei virolainen koivukuitupuu ainakaan halpene, jos Suomen metsäteollisuus alkaa korvata sillä venäläistä tuontipuuta.

Tiirola muistuttaa, että tässä tilanteessa on äärettömän tärkeä kilpailuttaa puut huolella ja kiinnittää huomiota myös katkontaan.

Kotimaan puukauppa on lähtenyt tänä vuonna hitaasti käyntiin. Yksi syy siihen on UPM:n sitkeä työtaistelu.

Metsäteollisuus ry on tilanteesta huolissaan. Järjestö perää jo hallitukselta toimia puun tarjontaan liittyen.

"Poliittiset ratkaisut puun markkinoille tulon edistämiseksi ovat nykyisessä tilanteessa välttämättömiä. On lisäksi äärimmäisen tärkeää, että tehtävät päätökset eivät vääristä puumarkkinoiden toimintaa esimerkiksi ohjaamalla ainespuuta jalostuksen sijaan polttoon", toimitusjohtaja Timo Jaatinen painottaa.