Tunnetko herkullisen sikurirouskun? Runsassatoista sientä ei tarvitse ryöpätä

Sikurirousku kuvattuna sateisena päivänä. Sieni kasvaa kuusikoissa. Kuva: Terhi Pape-Mustonen

Tumman ruskea sikurirousku on yksi niistä rouskuista, joita ei tarvitse ryöpätä. Toinen suoraan ruuaksi valmistettava on leppärousku, mutta harmillisesti laji on usein hyvin toukkainen.

Sikurirousku on sen sijaan yleensä siisti. Lisäksi se on runsassatoinen ja herkullinen sieni. Maku on melko voimakas, joten sientä voi käyttää mausteena miedompien sienten joukossa. Sienipastaan tai -piirakkaan se sopii hienosti esimerkiksi kantarellin ja lampaankäävän kaverina.

Sienen aromissa on mausteisuutta, joka viittaa curryyn. Sikurouskua kuivatessa sen tuoksu ja maku voimistuvat. Niissä on makeutta, joka viittaa jopa vaniljaan tai karamelliin.

Englanniksi sientä kutsutaankin nimellä candy cap tai curry milk cap.

Sikurirousku kasvaa kuusikoissa ja joskus myös lahopuulla. Sitä voi löytää samankaltaisista kasvupaikoista mustatorvisienen, kantarellin, limanuljaskan ja suppilovahveron kanssa.

Kerättyjä sikurirouskuja voi kuivata tai pakastaa. Ne sopivat moniin eri ruokiin. Kuva: Terhi Pape-Mustonen

Koska sieni ei ole kovin hyvin tunnettu, sitä voi löytää helposti myös metsistä, joissa liikkuu paljon sienestäjiä.

Sikurirouskut ovat melko pieniä, lakki on noin 3-8 senttiä halkaisijaltaan. Se on matalasti kuoppakeskustainen, himmeä ja tumman maksanruskea.

Jalka on tasapaksu, solakka ja lakin värinen paitsi tyvestään, joka on joskus violetti.

Sikuriroskun maitiasneste on melko runsasta ja valkoista. Lakki napsahtaa helposti irti jalasta. Tuoksu on voimakkaan mausteinen.

Kuivattua sikurirouskua voi käyttää mausteen tapaan jopa jälkiruuissa. Se sopii hyvin myös perunamuussin maustamiseen.

Sikurirouskua voi myös pakastaa. Se kannattaa paistaa kuivalla pannulla niin, että ylimääräinen neste irtoaa. Silloin sieni mahtuu pieneen tilaan pakastimessa.