Hellan kulmalla: Työvoitto maa-artisokista

Maa-artisokan kuoriminen on työlästä. Kuva: Kimmo Lundén

Ruoka|Ruoka

3.12.202315:00

Kolumni

Kimmo Lundén

Niin kauan kuin maa ei ole vielä roudassa, voi ne viimeisimmätkin maa-artisokan mukulat kaivaa ylös ja talteen.

Mielellään vaikka saman tien kermaiseksi keitokseksi saakka.

Sitä ennen koittaa prosessin vaativin vaihe. Muhkuraiset maa-artisokan mukulat pestään juuresharjalla, ja alkaa teatteri.

Vaativakaan perunateatteri ei ole vielä mitään, kun sitä vertaa maa-artisokkien kuorimiseen ja puhdistamiseeen.

Puoli ämpärillistä maa-artisokan mukuloita ja kaksi taitavaa kuorijaa terävine pikku veitsineen. Puoli tuntia ri riittänyt tähän urakkaan.

Isossa juurimukulassa on muhkuraa on joka suuntaan. Kuva: Kimmo Lundén

Sitten mukulat sopivina paloina isoon kattilaan, sekaan valkosipulia, sipulia sekä kermaa. Kasvisliemifondilla suolaisuutta. Kun keitos on riittävästi saanut muhia ja maa-artisokat pehmetä, ajetaan keitto juureksineen tehosekoittimella hienoksi soseeksi.

Tuoksu on omanlaisensa ja mieto. Jos keittoa ei ole heti tarkoitus syödä, maa-artisokkakeiton voi laittaa jääkaappiin odottamaan ruokailua ja lämmittää ennen tarjoilua. Kermaa vielä lisää, ja saat energiat kohdilleen!

Paahtamistakin kannattaa kokeilla uunissa pellillä 200 asteessa.

Maa-artisokan varsi kasvaa runsaan metrin pituuteen Suomen oloissa ja se muodostaa kauniin keltaisia kukkia. Mukulat ovat nostettavissa, kun varret syksyllä kuihtuvat.

Kaikkien vatsalle maa-artisokat eivät sovi, vaikka ovatkin herkullisia. Toisilla seurauksena ovat ilmavaivat – lue: pierettää. Ilmavaivoja aiheuttaa kasvin sisältämä inuliini, jota ihmisen ruuansulatus ei kykene hajottamaan.

Kukka on keltainen kuin auringonkukalla, sukulaiskasvilla. Kuva: Kimmo Lundén

Wikipedian mukaan maa-artisokan mukulat sopivat diabeetikoille, koska ne nostavat vain vähän verensokeria. Mukulat sisältävät runsaasti liukoista inuliinikuitua, sekä jonkin verran hedelmäsokeria.