Jauhelihapula puskee muuttamaan tottumuksia – ilmankin pärjää hyvin
Luonnonvarakeskuksen selvityksissä on noussut esiin, ettei lihaa tuottamalla ja viemällä ole enää saavutettavissa ruokasektorille merkittävää arvonnousua.
Onko jauhelihan tehotuotannon rattaat pidettävä pyörimässä hinnalla millä hyvänsä? Kuva: Jarkko Sirkiä77-vuotias äitini ilahtui törmättyään kaupassa kasviproteiinista tehtyyn, kotimaiseen ryynimakkaraan. Hän ei muista, milloin olisi ostanut jauhelihaa, koska tarjolla on niin paljon kiinnostavia, kasvipohjaisia vaihtoehtoja ja kotimaista kalaa.
Aterian äärellä aloimme pohtia, miksi suomalaiset ovat niin riippuvaisia jauhelihasta. Sitä syödään monta kertaa viikossa ja sen pitää olla halpaa.
Uutisointi jauhelihapulasta ajoi jotkut lähes paniikkiin. Keskustelupalstoilla päiviteltiin, mistä nyt voi laittaa ruokaa. Selvästi moni suunnittelee ateriansa lihan ympärille ja lisuke on sivuseikka.
Yhtä hyvin suunnittelun voi kääntää toisinpäin. Suussasulavia uusia perunoita ja niiden kanssa silliä tai vaikka tofuskagenia. Kotimaiset uunijuureksetkin sopivat aterian päätähdeksi.
Samalla uunissa voi paahtaa proteiininlähteeksi kikherneitä tai mitä tahansa kotimaisia kasviproteiinijalosteita, jotka ovat maultaan ja koostumukseltaan aidosti hyviä. Tuotekehitystä on tehty.
Voisiko lihasta tulla harvemmin nautittava luksustuote, jolloin karjatilallisetkin saisivat tuotteistaan kunnon hinnan?
Riippuvaisuutta jauhelihasta on kyseenalaista perustella makumieltymyksellä ja tottumuksella. Tiedostavan nykyihmisen makurepertuaarin on syytä kattaa monenlaista, eikä jumittua muutamaan raaka-aineeseen.
Tutkimusten valossa ruokavalintoja ei ole perusteltua rakentaa pelkän mieliteon tai nirsouden varaan. Vaakakupissa kun painavat myös terveys, ympäristö, huoltovarmuus ja jopa eläinten oikeudet. Kuluttamisesta on kannettava vastuuta.
Siinä mielessä jauhelihapula tarjoaa hyvän hetken pysähtyä punnitsemaan valintojaan. Voisiko lihasta tulla harvemmin nautittava luksustuote, jolloin karjatilallisetkin saisivat tuotteistaan kunnon hinnan? Uutisten perusteella kukaan ei tunnu hyötyvän kasvaneesta lihankulutuksesta: ei luonto, tilallinen saatikka kuluttajan terveys.
Moni perustelee ravintosuosituksia lihaisamman ruokavalionsa sillä, että saa vatsanpuruja palkokasveista. Asiantuntijoiden mukaan valtaosan elimistö niitä kuitenkin tottuu sulattamaan ja hyödyntämään. Allergiset ovat asia erikseen.
Kasvijalosteiden tuottamisessa ja viennissä piilevät isot mahdollisuudet.
Nykyiset lihantuotantomäärät ja niistä aiheutuvat ympäristöongelmat, kuten vesistöjen ravinnekuormitus ja ilmastopäästöt, eivät ole viljelijöiden syy. Tilanne on saatu aikaan poliittisilla päätöksillä, ohjaamalla tukia ja painottamalla eläintuotantoa edunvalvonnassa.
On kaikkien etu, jos laivan kurssia hieman korjataan. Luonnonvarakeskuksen selvityksissä on noussut esiin, ettei lihaa tuottamalla ja viemällä ole enää saavutettavissa ruokasektorille merkittävää arvonnousua.
Sen sijaan kasvijalosteiden tuottamisessa ja viennissä piilevät isot mahdollisuudet. Yhtäkään viljelijää ei pidä jättää yksin murroksen keskelle, vaan tiloja on tuettava tuotantosuunnan muutoksessa. Tilalliset eivät hyödy siitä, että heitä kannustetaan tuottamaan jauhelihan kaltaista bulkkia polkuhinnalla.
Sen sijaan kauppa ja teollisuus hyötyvät. Jauheliha toimi kaupoissa pitkään sisäänheittotuotteena, kun taas kasvisvaihtoehdot hinnoitellaan keinotekoisesti pilviin. Suunta on haitallinen kaikin puolin.
Ps. Suosittelen korvaamaan jauhelihaa kotimaisilla Muu jauhis ja jauhismuru -tuotteilla tai Elovenan kaurajauhiksella. Niistä vääntää oivat kastikkeet ja laatikot. Kunhan vielä raaka-aineet saataisiin valtaosin kotimaisiksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
