Puolustusvoimien makean toiminnan joukot kaipaavat uusia vapaaehtoisia

Alikersantti Nylund, matruusi Suominen ja matruusi Laiho tulivat ostamaan sotilaskodin Kirsi Patrikaiselta kahvia ja energiajuomaa. Kuva: Markku Vuorikari

TURKU

Sotku, sode, makean toiminnan joukot – rakkaalla lapsella, tai tässä tapauksessa sisarella, on monta nimeä.

Sotilaskodin tiskin takana ahkeroivien vihreiden sisarten tehtävä on yksinkertainen ja säilynyt muuttumattomana liki sata vuotta: Tarjolla pitää aina olla tuoretta kahvia ja munkkeja, ja tehtävänä on luoda iloa ja hyvää mieltä varusmiespalvelustaan suorittaville miehille ja naisille.

”Yksi arvo on iloisuus, se leimaa työtä, ja halu palvella varusmiehiä sekä tietysti isänmaallisuus”, sanoo sotilaskotiliiton puheenjohtaja Kirsi Patrikainen.

Hänet valittiin tammikuussa tehtävään tulevaksi kolmivuotiskaudeksi.

Suomen lähes neljää kymmentä sotilaskotiyhdistystä pyörittää noin 190 palkatun työntekijän lisäksi yli 5 200 vapaaehtoista.

Sotilaskotisisarille on Patrikaisen mukaan kunnia-asia, että munkki on tuoretta ja kahvi hyvää. Juuri ne jäävät vierailijoillekin usein sotkuista mieleen. Vihreille sisarille kyse ei kuitenkaan ensisijaisesti ole kahvilatoiminnasta, Patrikainen muistuttaa.

”Tärkeintä on luoda kodinomainen paikka, jonne voi tulla viettämään aikaa ja notkumaan, vaikka ei mitään ostaisikaan. Sotilaskodin yhteydessä on usein esimerkiksi kirjasto, josta pojat voi lainata kirjoja.”

Patrikainen huomauttaa, että sotilaskotityö on myös tärkeää nuorisotyötä. Henkilökunta kohtaa työssään lähes koko ikäluokan nuoria miehiä, ja moni tulee juttelemaan ostosten yhteydessä henkilökohtaisistakin asioista sisarille.

”Vihreät sisaret ovat helpommin lähestyttäviä kuin muu henkilökunta varuskunnassa. Olemme varusmiehille kuin äiti- tai siskohahmoja. Se on pikkujuttu, mutta tärkeä.”

Kuten muussakin järjestötoiminnassa nykyään, myös sotilaskotityön suurimpia haasteita on uusien vapaaehtoisten löytäminen. Sotilaskotisisaret tuppaavat olemaan varttuneempia naisia.

Toinen haaste ovat varuskuntien lakkauttamiset, jotka ovat jättäneet aktiivisia sotilaskotiyhdistyksiä ilman omaa varuskuntaa ja pysyvää sotilaskotia.

Uusia vapaaehtoisia järjestö aikoo jatkossa houkutella tarjoilutyön lisäksi mukaan poikkeusolokoulutuksella, jossa leiriolosuhteiden sotilaskotitoimintaa harjoitellaan esimerkiksi leireillä Lapin metsissä.

Maastoon pystytettävien sotilaskotien Patrikainen uskoo tuovan eloa myös ilman pysyvää kotia jääneille yhdistyksille.

Vaikka varusmies on koko työn keskipiste ja suola, antoisinta on kuitenkin Patrikaisen mielestä sisarten yhteishenki ja verkostoituminen.

”On rikkaus, kun eri taustoista tulevat ihmiset katsovat työtä eri näkökulmasta. Meillä on myös oikeasti hauskaa yhdessä.”