Paahteisen tummaa vai silkkisen hienostunutta? Hunajien makumaailma on moniulotteisempi kuin viineillä

Hunajien väri-, maku- ja rakennekirjo on valtava. Kuva: Jaana Kankaanpää

Ruoka|Ruoka

1.4.202417:30

Kolumni

Stiina Hovi

Sain mieheltäni purkin kanervahunajaa. Miten upea, hienostunut aromi! Ei sillä lailla uhkean makea kuten kesäkukkahunajalla. Mikä ihmeellisintä, hunaja oli todellakin peräisin aidoista kanervankukista.

Esansseilla ja makuaineilla saadaan hunajasta vaikkapa limetin tai salmiakin makuista. Omaan suuhuni ne ovat vahvoja, osa jopa teennäisen makuisia. Makuja on monia.

Ei ole yhdentekevää, mitä hunajaa teehensä tai jugurttiinsa sekoittaa. Sama ape muuttuu aivan erilaiseksi hunajasta riippuen. On kiinnostavaa tehdä kokeiluita.

Hunajia löytyy valtava määrä. Värin lisäksi kiteisyys ja ennen kaikkea maku vaihtelevat paljon. Tattarihunaja on hyvin tummaa, maltaisen, jopa paahteisen makuista. Horsmankukkahunaja on vaaleaa, erittäin juoksevaa ja keveän kukkaisaa.

Hunajassa voi aistia oikean mustikan, puolukan ja hillan maun: harvinaisia ja arvokkaita herkkuja nämä erikoisuudet! Niitä ei pidä sotkea makuaineilla tehtyihin tuotteisiin. Aitoon hunajaan ei ole lisätty mitään.

Hunajia pitäisi arvioida kuten viinejä, niin hienoja piirteitä niistä löytyy. Eräs suosikeistani on ukrainalainen auringonkukkahunaja. Se on silkkistä rakenteeltaan ja hienostunutta maultaan.

Hunaja on paljon enemmän kuin teen makeuttaja. Se luo kokonaisia makumaailmoja. Samalla pääsee pikamatkalle kesään, eri kukkien keskelle.

Käytän hunajaa myös maustamattoman jugurtin ja marjojen kaverina. Erilaisia hunajia ja marjoja käyttämällä herkkuvariaatioita on lukuisia, vaikka raaka-aineet sinänsä ovat samat.

Haluaisin seuraavaksi kokeilla lakkahunajaa. Aitojen marjojen aromi on kuulemma siinä havaittavissa. Lapin yöttömän yön hillankukkameri on tiivistetty purkkiin pienten ahertajien ansiosta. Mehiläinen on ihmeellinen otus!