Kuusi tapaa hyödyntää syksyn lehdet – innokkaimmilta kierrättäjiltä lehdet loppuvat kesken

Kuva: Säde Aarlahti

Lehdet ovat mainiota materiaalia kasvimaan parannukseen. Kaikkia pihapuiden lehtiä ei kuitenkaan tarvitse kierrättää kompostin kautta. Osan voi levittää suoraan kasvimaalle kymmenen sentin paksuiseksi kerrokseksi, joka muokataan talikolla pintamultaan. Madot ovat mielissään, kun saavat uutta hajotettavaa vielä myöhäissyksyllä.

Sadonkorjuun jälkeen kasvimaalle voi levittää kerroksen lehtiä suojaamaan syys- ja talvisateilta, jotka huuhtovat maata ja tiivistävät sen rakennetta. Katteen suojassa kastemadot ja muut pieneliöt jatkavat maan muokkausta pidempään kuin paljaalla mulloksella.

Eri puulajien lehdet eroavat toisistaan niin rakenteen kuin happamuudenkin puolesta. Tammen lehdet ovat paksuja ja hajoavat hitaasti, pähkinäpensaan ja lehmuksen pehmeät lehdet sen sijaan lahoavat nopeasti hyväksi lehtimullaksi.

Koivun lehtikarike on hapanta, samoin kuusen neulaset. Haavan lehdet puolestaan ovat emäksisiä. Lepän vihreinä putoavat lehdet hajoavat ravinteikkaaksi mullaksi niiden sisältämän typen vapautuessa lehtikarikkeesta.

Kompostoimalla lehdistä saa multaa, kunhan komposti on oikein rakennettu ja riittävän kostea. Pelkkien kuivien lehtien lahoaminen kestää pitkään, mutta niiden latominen kerroksittain naattien, perennanvarsien tai kesäkukkien kanssa nopeuttaa hajoamista.

Kerrosten sekaan voi heittää lapiollisen multaa tai vanhaa kompostia. Jos vihreää kasvimassaa on niukasti, hajoamista vauhdittaa lehtien sekaan ripoteltu typpipitoinen aines, kuten kananlantarakeet.

Kuivalla säällä jätesäkkiin kerätyt haavan, vaahteran tai tammen isot lehdet kelpaavat talven mittaan talousjätekompostorin kuivikkeeksi. Kuivia lehtiä voi hyödyntää myös kasvien talvisuojauksessa.

Kaikkia lehtiä ei ole tarpeen kerätä nurmikolta. Paksuksi kerrokseksi liiskaantuneet lehdet toki on hyvä haravoida pois, jotta nurmikko ei kärsi talvivaurioita. Pienet määrät sen sijaan voi jättää ravitsemaan nurmikkoheiniä.

Hyvä keino on levittää lehdet kukkapenkkin katteeksi, joka muuttuu vähitellen lehtimullaksi. Lehdet suojaavat monivuotisten kukkien juuristoaluetta pakkaselta ja kuivumiselta.

Jouluruusun ja muiden ainavihantien kasvien juurelle lehdet on kuitenkin syytä levittää huolellisesti, jotta ne eivät peitä kasvin tyveä ja lehtiä. Lauhana talvena kasvusto hautuu kostean peitteen alla ja saattaa jopa mädäntyä.

Jos pihalla vielä riittää lehtiä, ne voi haravoida pensaiden ja pensasaitojen juurelle. Mullalla on taipumus huveta myös niiden juuristoalueelta, minkä vuoksi kerros eloperäistä materiaalia on enemmän kuin tervetullut.

Kun on kerran aloittanut lehtien kierrättämisen tontilla saa pian huomata, että lehdet loppuvat kesken – niin monta käyttökohdetta niille olisi.

Luonnon tarkkailu tuo oman lisänsä lehtien hyödyntämiseen. On hämmästyttävää huomata, miten vähiin pensaiden alle haravoidut lehdet kevääseen mennessä hupenevat.

Sinnikäs tarkkailija selvittää myös, kuka on heitellyt ympäriinsä kukkapenkkiin vasta levitetyt vaahteranlehdet. Ilmeisesti myös mustarastas on havainnut matojen nousevan pintaan lehtikatteen alla.

Samalla paljastuu myös nurmikolle ilmestyneiden pikkuriikkisten multakekojen salaisuus – kastemadot ovat käyneet maan pinnalla aterioimassa.