Kuapissa on viileätä nauttia kalaa
Jarmo ja tyttärensä Noora Mäkäräinen paistattelevat hetken päivää Kuapin terassilla ennen kuin lähtevät ostamaan tukusta lisää tarvikkeita ravintolaan. Vastaava tarjoilija Anne Sahlström tuo suositut muikkuannokset pöytään. Pentti Vänskä Kuva: Viestilehtien arkistoIISALMI (MT)
Korkista tuli Kuappi, kun joukko eränkäyntiä harrastavia liikemiehiä alkoi pyörittää ravintolabisnestä Iisalmessa kuutisen vuotta sitten. Jo sitä ennen kauniissa satamamiljöössä sijaitseva keltainen pikkumökki oli suojeltu ja makasiinissa toiminut ravintola päätynyt konkurssiin.
Yksi Olutmestari-ravintolan ja sen kyljessä sijaitsevan Kuappi-kuppilan perustajista oli Jarmo Mäkäräinen. Viime keväänä hän luopui osuudestaan yritykseen, mutta työskentelee siellä edelleen ja esittelee Kuappia tyytyväisenä.
”Guinnessin ennätyskirjaan Kuappi pääsi maailman pienimpänä ravintolana. Titteli on tuonut valtavasti ulkomaalaisia turisteja”, Mäkäräinen juttelee samalla, kun availee VR:n taukotupanakin aikoinaan palvelleen radanvartijan mökin ovea.
Vuonna 1906 rakennettuun Kuappiin pääsee nykyisin syömään ja seurustelemaan ainoastaan tilauksesta, koska henkilökuntaa pitää sitä varten varata erikseen.
Tällä kertaa vastaava tarjoilija Anne Sahlström kiikuttaa Olutmestarin suosikkiannokset, paistetut muikut ja perunamuusin, Kuappiin ja vakuuttaa, että lähikaloista ovat muutkin asiakkaat pitäneet.
”Muikkua kysytään aina.”
Ainoastaan pienellä ikkunalla varustettu vajaan neljän neliömetrin hirsimökki on pysynyt viileänä helteistä huolimatta, joten siellä on miellyttävää ruokailla.
Tilaa pienen pöydän ääressä on juuri sopivasti kahdelle. Terassilla, joka muistuttaa leikkimökin sisäänkäyntiä, mahtuu myös pari henkilöä istuskelemaan ja rantavilinästä nauttimaan.
Seiniä koristavat vinoille hyllyille asetetut minipullot ja korkkikokoelmat. Historiasta muistuttaa kamiina.
Jarmo Mäkäräinen tarkastelee paikkaa ja tuumii, että johan se alkaa olla liian siisti. Seinällä sentään riippuu vielä järeähkö matkamuistoprototyyppi Kuapin pienoismalliksi ja pikkupullon piilopaikaksi.
”Pikkusiskolta tosiaan alkaa näyttää”, kahdelle naisyrittäjälle osuutensa ravintolasta myynyt Mäkäräinen hymyilee.
Mäkäräinen keksi painattaa todistuksia, jotta Kuapissa ruokailleet voivat myöhemmin muistella syöneensä Guinnessin ennätyskirjan kohteessa.
Vieraskirjassa näkyy tältäkin kesältä nimiä Yhdysvalloista, Kiinasta, Japanista ja useista Euroopan maista.
”Mutta kyllä meillä käy paljon myös iisalmelaisia”, sanoo keväällä yrittäjäksi Olutmestareihin heittäytynyt Annukka Pirinen.
”Kuapilla on omat Facebook-sivut, jotka ovat tuoneet sille asiakaskuntaa. Yritimme vuosia sitten saada Kuappia siirretyksi lähemmäksi pääravintolan terassia, mutta suojelumääräykset estivät sen”, Mäkäräinen harmittelee.
Lähempänä päätaloa tarjoileminen Kuappiin onnistuisi helpommin.
Mäkäräisen ravintoloitsijaideoita ovat olleet eräruokaviikkojen perustaminen Iisalmeen, oman herkkuruuan eli kantarellikeiton ottaminen listoille sekä se, että jänistä, riekkoa, sorsaa ja paikallista kalaa olisi mahdollisimman paljon tarjolla.
Olutmestarin päärakennuskin on suojelukohde, vanha tullirakennus, jonka nykyiset yrittäjät saneerasivat viisi vuotta sitten perusteellisesti. Kaupunki myi kiinteistön yrittäjille tuolloin. Keittiöt, lvi- ja sähkötyöt laitettiin uusiksi, vessoja lisättiin ja yläkertaan saneerattiin viihtyisät juhlatilat 75 henkilölle.
Pikkujoulut, isän- ja äitienpäivät, koulutustilaisuudet sekä perhejuhlat onnistuvat vuonna 1893 rakennetun talon ullakolla hyvin.
Omistajien erähenkisyydestä muistuttavat hirvensarvet seinällä.
Uusien ravintoloitsijoiden Annukka Pirisen ja Sari Ruotsalaisen lisäksi muut omistajat hankkivat elantoaan muissa töissä. Heitä yhdistää halua olla mukana tukemassa paikallista matkailuelinkeinoa ja hyvää ruokaa.
Töitä Pirinen ja Ruotsalainen kertovat tehneensä tänä kesänä todella paljon.
”Aina kun aurinko paistaa, porukkaa on. Asiakkaita olemme kuunnelleet, ja he vakuuttavat, että ruokaravintolalle on Iisalmessa tarvetta. Syyskuussa jatkamme supistetuilla aukioloilla eli perjantaista sunnuntaihin niin, että keittiö on auki kello 15–21”, Pirinen sanoo.
Pirisellä on pitkä kokemus yökerhoyrittäjyydestä. Uudelta paikaltaan ravintoloitsija toivoo sitä, että voisi pikkuisen hengähtää talvikautena.
”Onnistumisen näkee vasta tilinpäätöksestä”, hän pohtii.
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
