Väärin suunniteltu, rakennettu, valvottu ja sammutettu talo paloi ‒ rakennuttajien ja viranomaisten sijaan syytteen sai kynttilää polttanut asukas

Palon syttymiskohdassa vahingot jäivät vähäisiksi.  Kuva: OTKES

Jyväskylän Palokassa paloi heinäkuussa 2020 vain muutamaa vuotta aiemmin valmistunut senioritalo.

Parvekkeelta alkanut palo levisi ulkoseinän ja verhoilun välisessä onkalossa rakennuksen katolle ja rakennuksen eri osiin aiheuttaen miljoonien vahingot.

Onnettomuustutkintakeskus avasi palosta tutkinnan ja havaitsi puutteita rakennuksen suunnittelussa ja rakentamisessa, rakentamisen valvonnassa sekä sammutustyössä.

Nyt palosta on nostettu syyte. Syytettynä on Keskisuomalaisen mukaan talon asukas, jonka polttamasta kynttilästä palo sai alkunsa.

Keski-Suomen käräjäoikeudesta vahvistettiin asian olevan vireillä ja sillä olevan yksi vastaaja. Käsittelypäivämäärää ei ole vielä määrätty.

Onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaraportin mukaan palo sai alkunsa asukkaan polttamasta tuoksukynttilästä. Puukorissa poltettu kynttilä oli sytyttänyt parvekkeen nurkan puupaneelit palamaan.

Kun asukas huomasi palon syttymisen, hän aloitti alkusammutuksen naapurinsa kanssa. Palo oli kuitenkin jo päässyt leviämään talon verhoilun väliin, missä se oli suojassa sammutukselta.

Talon ulkoseinän ja verhoilun välissä oli koko rakennuksen korkuisia, 85 millimetrin syvisiä onkaloita, joita pitkin palo pääsi etenemään rakennuksen katolle.

Säädösten mukaan verhoiluun olisi pitänyt tehdä palosulut vähintään kerrosten välille. Näin oli myös lupavaiheessa suunniteltu, ja palo-osastoinnin tarkastamiseen neuvottiin kiinnittämään erityishuomiota.

Sulkuja ei kuitenkaan näkynyt parvekelasin kohdalta tehdyissä poikkileikkauspiirustuksissa. Rakennusyrityksen omassa tarkistuskaavakkeessa niitä ei oltu erikseen mainittu, ja lopulta osastointia ei tehty julkisivuun ollenkaan.

Auringossa lämmenneen verhoilun ja ulkoseinän väliseen kuiluun syntyi hormivaikutus, joka vauhditti paloa.

Lisäksi julkisivun tukirakenteet ja parvekkeiden verhoilu olivat palosuojaamatonta puuta, vaikka rakennussäännösten mukaan puu olisi pitänyt käsitellä palamattomaksi.

Julkisivun tukirakenteet osallistuivat paloon, ja niitä pitkin edennyt palorintama ja alaspäin pudonneet kekäleet levittivät paloa.

Palo eteni parvekkeelta julkisivun alle, missä se pääsi etenemään vapaasti palo-osastoinnin puutteiden vuoksi. 

Tässä vaiheessa kaikki mahdollinen ei kuitenkaan ollut vielä mennyt pieleen.

Hälytyksen saatuaan nopeasti paikalle saanut palokunta ei havainnut palon etenevän katseelta suojassa julkisivun alla.

Palon ei uskottu leviävän ensimmäisenä syttynyttä rakennuksen osaa laajemmalle. Palon etenemistä ei seurattu lämpökameroin, vaikka sellaisia olisi ollut saatavilla.

Palon raajaamisen estämisen sijaan voimavarat keskitettiin vielä syttymättömien osien evakuointiin.

Lopulta palo levisi suojaamattomia puurakenteita pitkin kahden muun osaston katolle ja yhteen asuntoon. Muihin asuntoihin tuli mittavia savu- ja vesivaurioita.

Kokonaisuudessaan vahingot ovat suuruudeltaan miljoonia euroja.

Palon alkupisteessä katastrofista todistaa vain parvekkeen osittain hiiltynyt nurkka.

Onnettomuustutkinnan raportin mukaan palosulut ja puupintojen palosuojaus jäivät puuttumaan hajanaiseksi jakautuneiden vastuuketjujen aiheuttaman epätietoisuuden vuoksi.

Rakennuksen päärakennuttaja tilasi julkisivuratkaisun suunnitelmineen alihankintana toiselta yritykseltä. Parvekkeiden verhoilusta vastasi vielä eri yritys.

Minkään aliurakoitsijan toimeksiantoon ei kuulunut palo-osastoinnin tekeminen kerrosten välille.

Rakennusyrityksen omassa tarkastuslomakkepohjassa ei ollut erillistä kohtaa palo-osastoinnista. Valvontaviranomainen ymmärsi sen sisältyvän kohtaan paloeristysten tarkistamisesta.

Palosuojatun puupinnan vaihtamisesta käytiin keskustelua rakennusvalvonnan kanssa, jonka seurauksena rakennuttaja tulkitsi suojaamattoman puun riittäväksi.

Varsinaista lupaa materiaalin korvaamiseksi ei kuitenkaan haettu tai annettu.

Koska rakennuksen valmistumisesta oli palon aikaan kulunut kaksi vuotta, ei rakentajaa voida syyttää rikoksesta. Sen sijaan varomattomasti kynttilää käsitellyttä asukasta voi.

Keskisuomalaisen mukaan syytteenä on varomaton käsittely. Tuomioksi siitä voidaan määrätä sakkoja tai korkeintaan 6 kuukautta vankeutta.

Epäonninen seniori ei kuitenkaan välttämättä ole pääasiallinen korvausvastuullinen Keskisuomalaisen mukaan jopa seitsemään miljoonaan kohonneista vahingoista.

Suurimman taloudellisen vahingon kärsinyt Keski-Suomen Jaso-asunnot oy on jo saanut vahingoistaan korvauksen vakuutusyhtiöltä, eikä kohdista vaatimuksia kynttilää polttaneeseen asukkaaseen.

Vakuutusyhtiö hakee korvauksia vahingoista rakennuttajalta, sillä rikosoikeudellisen vastuun vanhenemisesta huolimatta yhtiö voi olla vielä vahingonkorvausvelvollinen.

Päätöstä siitä, haetaanko korvauksia rakennuttajalta oikeusteitse, ei vakuutusyhtiössä ole vielä tehty, kertoi Keskisuomalainen kesäkuussa.