Isot urut taipuvat pienille sormille
Uruissa kiehtoo se, että ne ovat niin suuret ja niillä voi soittaa kovaa, sanoo kanttoriksi haluava 9-vuotias Petrus Poutanen.
Anni Jansson ja Petrus Poutanen käyvät Markku Hekkalan opissa Keski-Pohjanmaan konservatoriossa. Kuva: Päivi KarjalainenKOKKOLA
Matalaa pauhua, korkeita huilumaisia säveliä – niin monenlaisia ääniä uruista lähtee. Tällä kertaa parvelta ei kuitenkaan kantaudu Bach vaan lastenlaulut.
Kälviän kirkon vuodelta 1981 peräisin olevat urut ovat suuret mutta niiden soittajat pienet. Anni Jansson, 8, ja Petrus Poutanen, 9, ovat tulleet kanttori Markku Hekkalan soittotunnille.
Lapset ovat Keski-Pohjanmaan konservatorion nuorimmat urkujensoiton oppilaat. Molemmat ovat valinneet instrumenttinsa omasta halustaan ja aloittaneet soittamisen viime elokuussa.
”Urkujen ääni kuulosti mukavalta. Tuli myös halu nähdä, kuinka ne toimivat”, Anni Jansson perustelee.
Urkujen soittaminen on hänestä yleisesti ottaen helppoa, mutta nopeat kahdeksasosanuotit ovat hieman tuottaneet hankaluuksia. Jalkiokoskettimien painaminenkin Annilta sujuu, mutta niihin ylettyminen vaatii vielä hieman kurkottelua.
”Harjoittelen niin paljon kuin vain jaksan. Jos jokin on vaikeaa, soitan niin kauan, että osaan”, Anni kertoo. Hänen kotonaan on pienet sähköurut.
Annin mieliurkumusiikkia on Bachin dramaattinen Toccata ja Fuuga.
Kanttoriperinne jatkuu suvussa
Petruksen kiinnostus urkujen soittoon heräsi, kun koulussa esiteltiin konservatorion mahdollisuuksia.
”Uruissa kiehtoo se, että ne ovat niin suuret ja niillä voi soittaa kovaa”, hän perustelee.
Petrus sanoo haluavansa isonakin soittaa urkuja. Kuuntelijana hän kokee urkumusiikin mukaansa tempaavana.
Myös Petrus panostaa ahkeraan harjoitteluun. Hän on jo esiintynytkin parissa urkutilaisuudessa.
”Sävellykseni nimi oli Kompromisaatio. Oikeastaan se oli improvisaatiota.”
Kaverit suhtautuvat Petruksen musiikkiharrastukseen asiallisesti.
”Kyllä he ymmärtävät. Sanovat vain, että kivaa.”
Annin soittotunnille tuonut isä Johan Jansson kertoo vaimonsa isoisän olleen kanttori.
”Tuntuu mukavalta, että suvun perinne jatkuu”, hän sanoo.
Kokeilua, leikkiä ja käytännön oppia
Tavallisesti Anni ja Petrus käyvät soittotunneilla erikseen. Kun tilaisuus nyt tarjoutuu, soitetaan nelikätisesti Amazing Grace – tai oikeastaan kolmikätisesti, sillä Petruksella on vasemmassa kädessään kipsi vielä viikon verran. Se ei kuitenkaan estä harjoittelemista.
Urkutunteja pidetään Kälviän lisäksi Kirkonmäen keskiaikaisessa kivikirkossa sekä keskikaupungin uudehkon kirkon erinomaisilla uruilla. Maalla tuntien pitoaikoja rajoittaa Hekkalan mukaan se, että kirkkoa lämmitetään vain viikonloppujen jumalanpalveluksia ja muita toimituksia varten.
Hekkala opettaa leppoisasti ja antaa lasten kokeilla omia ideoitaan. ”He ajattelevat paljon ja keksivät kaikenlaista”, opettaja toteaa.
Lapsille ei hänen mukaansa pidä puhua liikaa teoriaa vaan mieluummin itse näyttää asiat käytännössä.
”Joissakin seurakunnissa ollaan aika mustasukkaisia kanttorien sivutoimiluvista, mutta näin ei ole Kälviällä.”
Myös konservatoriossa suhtaudutaan myönteisesti valtakunnalliseen Urku auki -hankkeeseen, jossa pyritään aktivoimaan ja kehittämään lasten ja nuorten urkujensoittoa.
Jotkut ovat sitä mieltä, että ennen urkujen soittoa pitäisi oppia soittamaan pianoa.
”En ole tästä niinkään varma. Jos Bachin olisi pitänyt ensin soittaa pianoa, ei hänestä urkuria olisi tullut. Eihän 300 vuotta sitten pianoa vielä ollutkaan”, Hekkala tuumii.
Agrologin opinnoista urkujen pariin
Markku Hekkala on maatalon poika Himangalta. Hän oli ehtinyt opiskella kanttoriksi, kun päätti sittenkin vaihtaa alaa ja opiskeli agrologiksi. Lopulta kuitenkin musiikki voitti, ja hän on toiminut kanttorina yli 20 vuotta.
Agrologiopinnot eivät kuitenkaan kanttoria kaduta. ”Tutkinto on hyvä ja monipuolinen, oppii ymmärtämään asioita laajemmin”, hän kuvailee.
Leipiintymisestä ei Hekkalaa voi moittia. Hän on innostunut alastaan ja mukana muun muassa Kokkolan historiallisten Normann-urkujen entistämisprojektissa. Eikä hän valita työn paljoutta vaan laulaa oman työnsä lisäksi vapaaehtoisena Kokkolan suomalaisen seurakunnan pääsiäisyön messussa.
”Sehän on kirkkovuoden tärkein jumalanpalvelus”, hän huomauttaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
