Leikkokukat tuovat väriä elämään ja valuuttaa Ugandan talouteen
Kisha Drichiru haki täydennystä leikkokrysanteemien myyntihyllyyn Ugandan pääkaupungissa Kampalassa. Krysanteemeja viedään ruusujen jälkeen eniten. Juho Paavola Kuva: Viestilehtien arkistoKAMPALA, UGANDA (MT)
”Me ugandalaiset haluamme näkyä. Elämässä pitää olla väriä ja bling-blingiä”, sanoo kukkakauppias Julie Mbabaali.
Yrittäjä sulaa hymyyn, kun vertaus naurattaa toimittajaa ja kuvaajaa. Ilmaisu kuvastaa paitsi ugandalaisten rakkautta vahvoihin väreihin myös rehevää ja iloista elämänasennetta, joka leimaa tätä köyhyydestä määrätietoisesti Afrikan keskikastiin noussutta kansakuntaa.
Julie Mbabaali pyörittää kahta liikettä pääkaupungissa Kampalassa.
Hänet tapaa useimmiten hienostohotelli Hiltonin yhteydessä olevasta myymälästä. Lähestyvä joulukuun juhlien suma pistää painamaan pitkää päivää.
Joulukuu on vahvasti kristityssä maassa tärkeää tapaamisten aikaa. Koska se on myös vuoden tärkein lomakuukausi, samassa yhteydessä vietetään mieluusti juhlia kuten häitä.
Kauppiaan tabletilla on kuvia tuoreista suuritöisimmistä koristeluista. Näkisittepä, millaisia asetelmia! Tuhansia ruusuja, värjättyinä ja luonnollisissa väreissään.
Runsaus ei ole rehvastelua vaan väkeä kutsutaan reippaasti. Sadan hengen sali ei normaaleissa keskiluokkaisissa pidoissa riitä mihinkään. Hotellien kongressisalit ovat siksi suosittuja juhlapaikkoja.
Muina vuodenaikoina hotellissa pidettävät kokoukset tuovat kukkakauppiaalle tasaista tiliä.
”Kukkabisnes ei ole suoranainen buumi, mutta se kasvaa mukavasti”, Mbabaali kuvaa.
Kasvu kertoo keskiluokan ostovoiman kasvusta. Kodin arkeen halutaan panostaa, joskin juhlat ovat yhä selvästi tärkein syy ostaa kukkia. Siksi kukkakaupan sesonki ajoittuu lähes yksinomaan kesälomien ja joulun ympärille.
”Kyllä koteihin hankitaan myös ruukkukasveja ja perennoja, mutta niitä myydään muualla”, hän lisää.
Ympäri Kampalaa löytyy kadunvarren taimi- ja kesäkukkaputiikkeja. Suurin niistä on rautatieterminaalin takana joen varressa: pari kilometriä kasvattamoa ja myymälää avoimen taivaan alla.
Ruusut ovat leikkokukista suosituimpia, mutta krysanteemitkin tekevät tuloaan. Molempia kasvatetaan kasvihuoneissa pääasiassa vientiin.
Pientuottajat kasvattavat ruusua kotimaan markkinoille myös avomaalla.
Muita ugandalaisten suosikkeja ovat valkoiset liljat, eriväriset heliconiat ja asterit.
Uganda on yksi maista, joka on viime vuosina lisännyt leikkokukkien vientiä koko bisneksen taantumasta huolimatta.
Se ei toki uhkaa naapureitaan. Kenia on varsinkin leikkoruusujen tuotantomäärissä maailman suurin ja Etiopia on kasvanut sen vanavedessä ohi Etelä-Amerikan suurien tuottajien.
Myös Uganda haastaa nyt Equadoria ja kärkkyy EU-viennissä kolmossijaa.
Kenian kukkaviennin arvo on silti kymmenkertainen Ugandaan verrattuna.
”Kenia ja Etiopia maksavat kukkatuottajille tukia, Uganda ei siihen kykene”, harmittelee vienninedistämisjohtaja Daniel Karibwije Ugandan vientineuvostosta.
Koska Uganda on sisämaa vailla omaa satamaa, lentorahti nostaa kustannukset korkeiksi.
Naapurimailla on omat kansalliset lentoyhtiönsä, joiden kautta julkista tukea ohjataan vientiyrityksille, Karibwije arvelee.
”Perinteiset vientituotteemme ovat olleet kahvi, tee ja tupakka, joiden ongelma on maailmalla se, että niissä on vaikea erottua. Kukat ovat tärkeä, uusi tuoteryhmä, koska niistä jää enemmän arvonlisää.”
Hän korostaa, että kaikki ugandalaiset kukkaviejät tuottavat ruusut ja krysanteemit kasvihuoneissa.
”Kukkien laatu on parempi kuin kilpailijoilla avomaatuotannossa, mutta vastaavasti tuotannon kiinteät ja juoksevat kulutkin ovat korkeammat.”
”Kasvihuoneethan ovat pelkkää tietoteknologiaa kastelusta lannoitukseen ja tuuletukseen asti.”
Vientiä harjoittaa Karibwijen mukaan 18 yritystä. Näistä vähintään puolet on ainakin osaksi ulkomaalaisessa omistuksessa.
Ainakin hollantilaisten, brittien ja intialaisten rahaa on sijoitettuna kukkabisnekseen.
”Meillä on täällä myönteinen haaste: laadukkaille kukillemme olisi enemmän kysyntää kuin on tarjontaa. Tervetuloa siis sijoittamaan!”
KAIJALEENA RUNSTEN
MT:n toimittaja matkusti
marras–joulukuussa Ugandassa, Ruandassa ja Tansaniassa.
Hän ja työparina ollut
freelancekuvaaja Juho Paavola
saivat matkakuluihin
ulkoministeriön apurahaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
