"Sitä ei kukaan voinut aikoinaan edes kuvitella" – Satavuotiaita sotainvalideja on elossa kymmenittäin, mutta kuntoutuspaikat on myyty ja ne etsivät nyt uusia asiakkaita
Alun pitäen periaatteena oli, että Veljesliiton varat käytetään invalidien eläessä. Nyt liitto venyttää varojaan ja aikoo lakkauttaa toimintansa kolmen vuoden kuluttua.
Sotainvalidien Veljesliitto sai Kyyhkylän Vapaussodan Invalidien liitolta vuonna 1970. Kartano on rakennettu vuonna 1856. Kuva: Jere LauhaSotainvalidien määrä vähenee ja heitä hoitavat hoitolaitokset ovat uuden edessä: mistä asiakkaita.
Moni laitos onkin jo luonut nahkansa ja kääntänyt katseen uuteen suuntaan. Yksi tällainen on Mikkelissä toimiva Kyyhkylä.
Sotainvalidien Veljesliitto sai Kyyhkylän Vapaussodan Invalidien liitolta vuonna 1970, rakennutti siihen vuonna 1973 kuntoutusosan altaineen ja laajensi sitä myöhemmin. Hoitopaikkoja oli enimmillään 167.
Veljesliitto myi kiinteistön vuonna 2003 Mikkelin kaupungille mutta jätti toiminnan itselleen.
”Ajatuksena oli, että kaupunki remontoisi ja ottaisi kiinteistön palveluasumiseen, mutta niin ei käynyt”, Sotainvalidien Veljesliiton pääsihteeri Seppo Savolainen kertoo.
Liitto ja kaupunki perustivat vuonna 2004 säätiön, jonka alla Kyyhkylä Oy tuotti sotainvalidien hoito- ja kuntoutuspalveluita. Vuonna 2019 ne myytiin Mehiläiselle.
Jäljellä olleet 16 invalidipaikkaa ja Mikkelin kaupungin palveluasukkaat siirtyivät seitsemän kilometrin päähän Mikkelin keskustaan Villa Marskiin. Pian myös päätösvalta säätiössä siirtyi kaupungille.
Vuonna 1940 perustetulla Sotainvalidien Veljesliitolla on ollut eri vaiheissa neljä muutakin kuntoutuslaitosta: vuonna 1947 perustettu Kauniala, Liperin tuberkuloosilaitos vuosina 1948–1957, Helsingissä 1950-luvulta vuoteen 2000 toiminut amputoitujen Kaskisaari sekä aivovammaisten kuntoutukseen erikoistunut Suitia Kirkkonummella.
Enää omia laitoksia ei ole.
”Veljesliitto keskittyy jäsenten tukemiseen ja hoitoon. Keskusjärjestö käyttää puolisen miljoonaa euroa huolto- ja tukirahaa jäsenille, mikä tekee keskimäärin 90 euroa henkilöä kohden joko rahana taikka tilaisuuksina”, Savolainen selvittää.
Rahat jakavat Suomen 18 piiriä ja Ruotsin yksi piiri. Kenttätoimintaa pyörittää käytännössä 3 000 vapaaehtoista tukijäsentä.
Myös Me-säätiö antaa tukea.
Avunsaajissa on myös nuorempia eli 1940-luvulla syntyneitä. ”Lapsia vahingoittui, rajakylissä sotavangeiksi jäi hyvinkin pientä väkeä ja osa myös syntyi vankeudessa”, Savolainen selvittää.
”Aikanaan periaate oli, että kaikki varat käytetään invalidien eläessä. Nyt mietitään enemmänkin sitä, miten raha saadaan riittämään”, Savolainen kertoo.
”Kovasti joudumme säästämään: työaikoja leikataan, keskusliitossa on töissä kolme ihmistä, kiinteistöjä ei enää ole ja testamentilla saadut asunnot ja tontit on myyty. Omaisuutta on vain tilillä olevat varat ja sijoitukset, noin 1,8 miljoonaa euroa. Se tekee muutamia satasia jäsentä kohti.”
Tasan 100-vuotiaita sotainvalideja oli vuonna 2021 elossa 30 ja vuonna 2022 satavuotispäivä odottaa 40:ä invalidia.
”Vaikka kaikki eivät ehdi tavoittaa merkkipaalua, kymmenet kuitenkin. Ja vähintään 100-vuotiaita jäseniä on 70. Sitä ei kukaan voinut aikoinaan edes kuvitella. Yksi syy siihen on, että yhteiskunta on tarjonnut kuntoutusta ja hoitoa, ja lääketiede on kehittynyt.”
Savolaisen mukaan liiton toiminnan on ajateltu jatkuvan vuoteen 2025, minkä jälkeen toimintaa ylläpitäisi Sotainvalidien Perinnejärjestö.
”Ei ole tarkoitus, että liitto jäisi sen jälkeen elämään. Perinnejärjestön tehtävänä on kertoa tuleville sukupolville sotainvalidien panoksesta sota-aikana ja Suomea jälleenrakennettaessa.”
Enimmillään sotainvalideilla on ollut 23 hoitolaitosta ja niissä 1 700 hoitopaikkaa. Veljes- ja sairaskotien verkosto luotiin 1980-luvulla erilaisin taustayhteisöin. Viimeisimpänä valmistui Lamminniemi-koti Somerolle vuonna 1992.
Kuntoutussairaaloiden ja veljeskotien toiminta on vaihdellut kysynnän ja erikoistumisen mukaan.
”Osa myy tehostettua palveluasumista kunnille, osalla on vaativaa kuntoutusta ja jatkohoitoa, kuten Oulunkylän kuntoutussairaalassa ja Kannuksessa, missä on Suomen ensimmäiset kävelyrobotit”, Savolainen kertoo.
Monella laitoksella ja kylpylällä on edelleen sopimus Valtiokonttorin kanssa, vaikka valtaosa asiakaskunnasta on jo muita kuin sodankäyneitä.
”Toimintaa on supistettu tai etsitty uutta asiakaskuntaa sitä mukaa kuin invalidien määrä on vähentynyt”, Savolainen kertoo.
Veteraanitkin käyttävät kuntoutuslaitoksia, mutta heillä ei ole ollut omia.
Lue lisää:
Sotainvalidien keski-ikä on 96 vuotta
- Sotainvalidien keski-ikä on 96 vuotta
- Sotainvalideja on elossa tällä hetkellä 700, puolisoita ja leskiä noin 3 700.
- Tasan 100-vuotiaita sotainvalideja oli vuonna 2021 elossa 30, ja vuonna 2022 satavuotispäivää odottaa 40 invalidia.
- Sotaveteraaneja on elossa kaikkiaan noin 4 500 ja heidän leskiään 15 000.
- Sotaveteraanilla tarkoitetaan rintamasotilas- tai palvelustunnuksen saanutta miestä tai naista eli sodassa ollutta henkilöä.
- Sotainvalidi voi olla myös sodan aikana esimerkiksi ilmapommituksissa vammautunut henkilö.
- Kaksi veteraanien liittoa, Suomen Sotaveteraaniliitto ja Rintamaveteraaniliitto, ovat perustaneet Sotainvalidien Veljesliiton kanssa Veteraanin vastuu -yhdistyksen. Sen näkyvintä toimintaa on varusmiesten varainkeruu.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
