Jos lapsi sanoo pärjäävänsä ilman kavereita, voi vanhemmalla silloin olla syytä huoleen – asiantuntija muistuttaa tärkeästä seikasta, joka kaikkien vanhempien kannattaa pitää mielessä
Siinä, että mahdollisimman harva lapsi kärsisi yksinäisyydestä ja kaverien puutteesta, aikuisilla on tärkeä vastuu.
Kuva: Kari SalonenVäestöliiton perheinterventiokliinikko Anita Novitsky korostaa, että toiset lapset kärsivät yksinäisyydestä enemmän kuin toiset. Hän nostaa esiin tärkeän seikan, joka jokaisen aikuisen on hyvä muistaa.
"Sellaista lasta, joka nauttisi aina yksinolosta, en ole koskaan tavannut. Lapset ovat tietyllä tavalla kaikki sosiaalisia olentoja", hän painottaa.
Jos lapsi siis vakuuttaa pärjäävänsä täysin yksin, ei lapsen sanoja kannata uskoa.
"Jos lapsi vastaa, että hän ei tarvitse tai halua kavereita, silloin on syytä oikeasti huolestua", Novitsky sanoo.
Sen sijaan se, jos lapsi sanoo viettävänsä aikaa vain jonkun tietyn lapsen kanssa, ei samanlaista syytä huoleen ole.
Siinä, että mahdollisimman harva lapsi kärsisi yksinäisyydestä ja kaverien puutteesta, aikuisilla on tärkeä vastuu. Novitsky neuvoo kiinnittämään yksinäisyyden ikävien seurauksien ehkäisyyn huomiota jo heti lapsen syntymän jälkeen.
"Aikuisen on hyvä ennakkoon miettiä, mikä on hänen oma sosiaalisuuden tasonsa ja millä tavalla hän mahdollistaa sen, että lapsi oppii myös niistä aikuisen toiminnoista, kuten siitä, miten ollaan yhteydessä toisiin ihmisiin", Novitsky kannustaa.
Mietittäviä asioita on esimerkiksi se, onko oma perhe sellainen, että sen kanssa mennään vaikkapa leikkipuistoon tai käykö perheen luona vieraita.
"En tarkoita sitä, että pitäisi ruveta suunnittelemaan lapsen kaveritaitoja siellä vauvaiässä, mutta on hyvä miettiä, miten mahdollistaa sosiaalisten kontaktien ympäristön lapselle silloin, kun hän on vaikka kotihoidossa, eikä ole sitä päivähoitoelämää vielä", Novitsky neuvoo.
Jos perheen aikuisetkin ovat vetäytyviä, eikä heillä ole kavereita tai edes kiinnostusta kaverisuhteisiin, malli tarttuu herkästi lapseen. Tällöin Novitsky neuvoo pohtimaan omaa tilannetta ja miettimään mahdollisuuksia sen muuttamiseksi.
"Jotta ei viestitä tätä yksinäisyyden normia myös lapselle", hän linjaa.
Syytä on pohtia myös sitä, millaiset vanhemman omat sosiaaliset taidot ovat. Onko siis vaikkapa helppo ottaa yhteyttä toisiin ihmisiin?
Ruuhkavuosien ja kiireen takia tilanne voi monessa perheessä olla se, että vanhemmat eivät jaksa pitää omista ihmissuhteistaan huolta. Tällaista tilannetta voi pyrkiä Novitskyn mukaan estämään tiedostamalla oman tilanteensa.
"Kun tiedostetaan, että meillä on pikkulapsiarki ja raskas työelämä, mutta siitä huolimatta otetaan jollain lailla aika myös muiden kuin perheen sisäisten ihmissuhteiden hoitamiseen", hän vinkkaa.
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
