vierasyliö Maaseudun Tukihenkilöverkkotarjoaa tukea ihmiseltä ihmiselle

Maaseutukaan ei ole enää lintukoto, jossa onnelliset ihmiset elävät punaisessa tuvassaan

perunamaan laidalla. Viimeaikaiset tapahtumat kertovat karua totuuttaan siitä, että hirvittäviä tragedioita voi tapahtua missä ja milloin tahansa.

Maaseudun kyläyhteisössä tapahtuvat kriisit koskettavat ja järkyttävät suuresti koko yhteisöä. Pohditaan sitä, että olisiko jonkun pitänyt huomata jotain ja mitä olisi pitänyt tehdä.

Vaikka pienessä kyläyhteisössä helpommin tunnetaan toisensa ja yhteisöllisyyttä on olemassa, niin aina hätää ei tunnisteta ja se voi olla hyvin piilossa olevaa. Harva meistä

asuu lasitalossa, josta kaikki näkyy reaaliajassa ulospäin.

Maaseudun Tukihenkilöverkon valtakunnalliset tilastot viime vuosilta osoittavat, että maaseudun ihmisten murheet ovat paljolti samanlaisia kuin muidenkin väestöryhmien.

Viimeisten vuosien tukikontaktien yhteydenottojen syyt ovat liittyneet eniten avioeroihin (20,6 prosenttia), sairauksiin (16,1) ja alkoholiin (10,6).

Näiden lisäksi kärkipäässä ovat mielenterveydenongelmat, yksinäisyys ja perheen ja arkielämän ongelmat.

”Elämä on sekoitus komediaa ja tragediaa. Mikä on elävää, on alati muuttuvaa”, sanotaan.

Pitkään jatkunut epävarmuus arjen tulevaisuudesta nakertaa maaseudun ihmisten voimavaroja. Jatkuvassa epävarmuudessa eläminen on kuluttavampaa kuin itse muutoksen aiheuttama lopputulos.

Kriisiksi sanotaan elämäntilannetta, äkillistä muutosta, jossa

aikaisemmat kokemukset ja opitut reaktiotavat eivät riitä ja on etsittävä uudet selviytymiskeinot.

Muutos voi tulla ulkoa esimerkiksi talouselämän tai

politiikan muutosten kautta. Muutos voi olla myös äkkinäinen tulipalo, avioero, kuolema, joka pysäyttää elämänmenon

ja vaatii tulevaisuuden suunnitelmien uusimista.

Kriisi ei tarkoita sitä, että

ihminen on mieleltään sairas, vaan kriisin keskellä ihminen ei ole oma vahva itsensä.

Kriisi voi olla uhka, mutta kriisin myötä ihmiselle tarjoutuu myös aina mahdollisuus

johonkin uuteen. Kriisin kokemisen jälkeen ymmärrys maailmasta lisääntyy ja ihmisellä on jälleen hieman enemmän

valmiuksia käsitellä elämässä vastaan tulevia tapahtumia.

Aina silloin kun ihmisellä

on paha olla, hänen on aika

pysähtyä miettimään, mistä se johtuu. Miettiä pitää silloinkin,

kun paha olo on vain epämääräinen tunne.

Hälytyskellojen pitäisi soida myös silloin, kun reagoi omasta

mielestään kohtuuttomasti

johonkin pieneen asiaan, esimerkiksi siihen, että puoliso on unohtanut ilmoittaa olevansa illan kokouksessa.

Monilla on onni omistaa lähipiirissään ihminen, jolla on kuuntelevat korvat, avoin mieli

nähdä ja kohdata sekä luotettava olkapää, jolle purkaa huolensa ja murheensa.

Mutta entä jos sellaista ei ole tai elämänsä ”umpikujaan”

törmännyt ei halua tai pysty

tukeutumaan liian lähellä

olevaan henkilöön?

Silloin avuksi voi astua maaseudun tukihenkilö. Maaseudun

tukihenkilö on ihminen, jolle voi puhua ja jonka kanssa voi etsiä ulospääsyä vaikeasta

elämäntilanteesta.

Tukihenkilö on rinnalla

kulkija, joka kuuntelee, ja jolle voi puhua asioita pelkäämättä sen menevän eteenpäin.

Tukihenkilö on tehtäväänsä

koulutuksen saanut vapaaehtoistyöntekijä, jota sitoo luottamuksellisuus ja salassapitovelvollisuus.

Maaseudun tukihenkilötoiminnan perustana on

poliittisesti, aatteellisesti ja

uskonnollisesti sitoutumaton toiminta ja se, että apua annetaan kaikille sitä tarvitseville.

Maaseudun tukihenkilö on vapaaehtoinen auttaja, jonka

puoleen voi kääntyä asiassa kuin asiassa. Liian usein

yhteydenottoa venytetään liian pitkälle ja yhteyttä otetaan

siinä vaiheessa, kun tilanne on jo kärjistynyt.

Ihmisen sietokyky on usein uskomattoman suuri ja hän

voi sinnitellä vuosikausia

vaikeassa tilanteessa. Usein omia ongelmia myös vähätellään ja ajatellaan niin, että niistä on selvittävä yksin.

Ihminen tarvitsee kuitenkin toinen toistaan ja vahvistusta

niin hyvissä kuin huonoissa ajatuksissaan. Usein jo se,

että saa sanotuksi mieltään

painavan asian toiselle ja se kuullaan, helpottaa.

Valtakunnallisessa Maaseudun Tukihenkilöverkossa on noin 250 tehtävään koulutettua

tukihenkilöä. Tukihenkilöt ovat taustaltaan maaseudun elinolosuhteet tuntevia, pääsääntöisesti maatalousyrittäjiä, neuvontatyötä tekeviä tai

terveyshuollon ammattilaisia.

Tukihenkilöverkolla on

valmiudet toimia yhteistyökumppanina erilaisten

katastrofien sattuessa. Verkko voi olla järjestämässä yhdessä esimerkiksi paikallisen MTK-yhdistyksen kanssa keskustelutilaisuutta jos kyläyhteisössä tapahtuu jotain äkillistä.

Tällaisia tilaisuuksia on

järjestetty, jos kylää on koskettanut äkillinen suru kuoleman kautta tai joku muu äkillinen muutos esimerkiksi tulipalo.

Maaseudun toimijat voivat pyytää myös verkon edustajaa mukaan tilaisuuksiinsa kertomaan verkon toiminnasta tai pitämään alustuksen jostakin tukihenkilötyöhön liittyvästä aiheesta.

Tukihenkilön tiedot löytyvät

alueittain Maaseudun Tukihenkilöverkon verkkosivuilta (www.tukihenkilo.fi).

Tukihenkilö ja tuettava

voivat asua samalla tai eri

paikkakunnalla, jopa eri

puolilla Suomea. Tukea voi

hakea nimettömänä ja se voi

olla tapaamis-, puhelin tai

sähköpostisuhde.

Jokainen tarvitsee toista

ihmistä, läheisyyttä ja hyväksyntää voidakseen säilyttää

tasapainonsa. Toisen ihmisen avulla me näemme itsemme ikään kuin peilistä.

Ihmissuhteet eivät ole

itsestään selvyyksiä, vaan

vaativat hoitoa ja huolenpitoa. Hyvään ihmissuhteeseen

kuuluu keskinäinen kunnioitus, toisen mielipiteiden arvostus

ja kuunteleminen.

”Ystävän kanssa ilo kaksinkertaistuu ja suru puolittuu”.

Maaseudun tukihenkilöt ovat tarjoamassa apuaan sitä tarvitseville. Ota rohkeasti

yhteyttä!

RITVA LAMPELA

Kirjoittaja on Maaseudun Tukihenkilöverkon koordinaattori.

Avaa artikkelin PDF