Tytti Määttä: Lähipalvelut voidaan turvata ilman uusia kuntakarttojakin
Olen edelleen kuntien itsehallinnon puolella, kirjoittaa Tytti Määttä. ”Kunnilla on ollut itsehallintonsa puitteissa varsin laajat mahdollisuudet järjestää palveluita sopivalla tavalla.”
Kunnat ovat erilaisia, ja niillä on jo lähtökohtaisesti mahdollisuus valita tapansa tuottaa palveluita, kirjoittaja toteaa. Kuvituskuva. Kuva: Kari Salonen, Juha Sinisalo, koonnut: Elias Piilola3.6.202606:00
Suomessa näyttää olevan yksi hallinnollinen vakiouskomus: mitä suurempi yksikkö, sitä tehokkaampi. Sama ajattelu toistuu viime viikolla julkaistussa ministeriöiden kansliapäälliköiden ”Valintojen Suomi” -raportissa: kuntien määrää pitää vähentää, yhtenäiskuntamalli purkaa ja tehtäviä eriyttää.
Uskallan edelleen olla kuntien itsehallinnon puolella. Valintoja tarvitaan, mutta myös vapautta ja vaihtoehtoja.
Suomessa on toteutettu useita palvelurakenteen uudistuksia ja kuntaliitoksia sillä oletuksella, että suurempi koko toisi tehokkuutta. Silti lukuisissa tutkimuksissa ei ole löydetty merkittäviä näyttöjä siitä, että liitokset olisivat tuoneet pysyviä kustannussäästöjä tai vahvistaneet alueiden elinvoimaa. Päinvastoin: tutkimusten mukaan palvelut ovat etääntyneet ihmisistä.
Silti ratkaisuksi tarjotaan jälleen kuntarakenteen muutosta. Se on usein helpompaa kuin palveluiden uudistaminen, uusien toimintatapojen rakentaminen tai paikallisten ratkaisujen mahdollistaminen.
Olen työskennellyt ja ollut päättäjänä erilaisissa ja eri kokoisissa kunnissa. On eri asia järjestää palvelut kasvukeskuksessa kuin harvaan asutulla alueella. Sama malli ei toimi kaikkialla – eikä pidäkään toimia. Kunnilla on ollut itsehallintonsa puitteissa varsin laajat mahdollisuudet järjestää palveluita sopivalla tavalla.
Ajatus kuntien tehtävien voimakkaasta eriyttämisestä herättää huolta. Riskinä on kaksikerroksinen kuntajärjestelmä, jossa osalla kunnista ei ole enää todellista itsehallintoa. Malli ei vahvista paikallista demokratiaa eikä lisää ihmisten luottamusta julkiseen päätöksentekoon. Todellisuudessa murennamme tällä oikeusvaltioperiaatetta ja kasvatamme tunnetta, että päätökset tehdään aina jossain muualla. Vaarana myös on, että kuntien houkuttelevuus työnantajana heikkenee.
Vaihtoehtoja keskittämiselle on — ja niitä kehitetään parhaillaan. Esimerkiksi Pohjois-Savossa Suonenjoen alueella alenevaan oppilasmäärään ja opetushenkilöstön saatavuushaasteisiin haetaan ratkaisua uudenlaisesta yhteistyön mallista, jossa opetusta toteutetaan verkostomaisesti, yhteisopettajuuden ja monipaikkaisen oppimisen avulla.
Suomelle on taloustilanteessamme olennaisempaa uudistaa toimintatapoja kuin käyttää vuosia hallinnollisten rakenteiden uudelleenjärjestelyyn. Samalla säilyvät myös lähidemokratia, yhteisöllisyys ja ihmisten kokemus siitä, että oman alueen tulevaisuuteen vaikuttaa.
Kuntaliitokset vievät paljon aikaa, energiaa ja resursseja. Palvelujen ja elinvoiman kehittäminen jää tekemättä. Pahimmillaan menetämme myös niitä paikallisiin vahvuuksiin perustuvia kasvutekoja, joita Suomi tällä hetkellä eniten tarvitsisi.
Tässä ajassa tarvitsemme enemmän luottamusta paikalliseen päätöksentekoon, vapautta kokeilla uusia malleja ja kuntapäättäjille rohkeutta tehdä vapauden sallimia päätöksiä.
Kirjoittaja on Pohjois-Savon maakuntajohtaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
