Varmuusvarastoja ylläpidettäessä on huolehdittava siitä, että tuotteet eivät pääse vanhenemaan. Mikko Matikkala tutkii päiväystä, Matti Mattila seuraa. Kuva: Carolina Husu
Huoltovarmuus tarkoittaa monenlaisen tavaran varastointia, mutta Huoltovarmuuskeskuksen varastoissa ei ole juuri mitään
Suomalainen varautuminen on maailmallakin harvinaslaatuista, mutta parannettavaa on yhä.
Huoltovarmuuskeskus (HVK) huolehtii muun muassa siitä, että Suomessa on poikkeustilanteiden varalta riittävästi esimerkiksi terveydenhuoltomateriaaleja. Mikko Matikkala ja Matti Mattila tutkivat sidetarvelaatikkoa. Kuva: Carolina HusuJos Suomi joutuisi eristyksiin esimerkiksi sodan tai muun kriisin vuoksi, pitäisi meidän teoriassa pärjätä kuukausia varastojemme turvin.
Eri hallinnonalojen varautuminen on listattu ministeriöiden vastuulle ja tehtäväksi, mutta osaltaan varautumista tukee ja siitä huolehtii Huoltovarmuuskeskus (HVK). Se myös huolehtii yhdessä ministeriöiden sekä vastuuviranomaisten kanssa siitä, että maassa on mahdollisimman hyvät varastot esimerkiksi lääkeaineita, polttoaineita ja muuta välttämätöntä.
Huoltovarmuuskeskus ylläpitää viimekätisiä varmuusvarastoja, joissa säilötään joitain välttämättömiä tarvikkeita. Tällaisia ovat esimerkiksi elintarvikehuollon materiaalit ja terveydenhuollon kriittiset varusteet.
Ensisijainen varautumisvastuu on kuitenkin aina toiminnanharjoittajilla itsellään. Julkisen puolen toiminnanharjoittajilla on jopa lakiin kirjattu varautumisvelvollisuus.
Lisäksi joidenkin hyödykkeiden tuottajat tai maahantuojat ylläpitävät joko velvoitevarastoja tai sopimusvarastoja tuotteistaan.
Perusajatus on, että maan rajojen sisäpuolella on millä tahansa ajan hetkellä tuotteita sen verran, että niillä pärjätään, kunnes löydetään keino hankkia tai tuottaa niitä lisää.
”Joidenkin tuotteiden osalta olemme myös varanneet tuotantokapasiteettia ja rakaa-aineita. Tavaraa ei siis tällä hetkellä ole missään, mutta sitä saadaan tarvittaessa. Näin tavara ei happane, ja säästetään kalliissa varastoinnissa”, selittää HVK:n johtava varautumisasiantuntija Mikko Matikkala.
”Erityisen hankalia varastoitavia ovat esimerkiksi erityistä lämpöä vaativat tai heikosti säilyvät tavarat.”
Tällaisia ovat esimerkiksi jotkin lääkkeet. Lämpötilavaatimusten lisäksi ne voivat vanheta tai käydä vanhanaikaisiksi lääkkeiden ja hoitokäytäntöjen kehittyessä.
Huoltovarmuuden ylläpitäminen on tarkkaa ja vaativaa puuhaa. Etukäteen on hankala tietää, mitä kriisitilanteessa tarvitaan ja mitä vahingon sattuessa pitäisi olla paljon.
Toisaalta jos tarvetta ei koskaan tulekaan, tarpeeton tavara vanhenee varastoissa, ellei sitä kyetä kierrättämään normaalissa käytössä.
”Hankintoja tehdessä kuunnellaan loppukäyttäjiä, jotta saadaan haluttua ja tarvittavaa tavaraa”, Matikkala kertoo.
Esimerkki tästä ongelmasta tuli koronakriisin alkuhetkillä, kun maskeista tuli kova pula, ja osa varastoista löytyneistä maskeista oli hyllyikänsä saavuttaneita.
”Oli siellä myös tuoreita suojaimia, vaikkei Huoltovarmuuskeskuksella ollutkaan velvoitetta varmuusvarastoida suojaimia, vaan varautumisvelvollisuus oli toiminnanharjoittajilla itsellään”, Matikkala kertoo.
”Kohu johtui siitä, että varastossa oli sikainfluenssaan varautumisen jäljiltä suojaimia, jotka kyllä tiedettiin vanhentuneiksi, mutta joiden käyttömahdollisuuksia vielä selvitettiin viimekätisenä hätävarana, eikä niitä ollut heitetty pois. Todellinen ongelma koitui maskien valtavasta globaalista kysynnästä.”
”Koronan oppien pohjalta olemme ehdottaneet, että esimerkiksi terveydenhuollon kilpailutuksiin lisättäisiin pykälä huoltovarmuudesta.” Mikko Matikkala
Huoltovarmuuskeskuksen toimintaa säätelee Suomessa laki sekä valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista, joka määrää esimerkiksi polttoaineiden ja viljan varastoinnista.
Viljaa pitää varastossa olla ainakin kuuden kuukauden tarpeeksi, tuontipolttoaineiden tulisi riittää ainakin viisi kuukautta.
Huhtikuussa päätettiin perustaa 2,2 terawattitunnin kokoinen varmuusvarasto polttoturpeesta.
Varastoinnissa varaudutaan lähtökohtaisesti aina joidenkin kuukausien tarpeeseen, sillä tuotteiden menekki voi kriisitilanteessa nousta yllättäen.
”Koronan oppien pohjalta olemme ehdottaneet, että esimerkiksi terveydenhuollon kilpailutuksiin lisättäisiin pykälä huoltovarmuudesta. Näin meidän lisäksemme päivittäin välineitä ostavat huomioisivat varastot sopimuksissaan”, Matikkala kertoo.
”Empiirinen kokemus oli esimerkiksi se, että Ruotsiin verrattuna asiat olivat aika hyvin.” Mikko Matikkala
HVK ylläpitää myös suhteita toimittajakanaviin, jos jostain syystä esimerkiksi maskeja tarvittaisiin uudelleen lisää.
Koronakriisi oli huoltovarmuustoiminnalle Suomessakin eräänlainen stressitesti, josta opittiin, mutta saatiin myös rohkaisua.
”Aina voisi tehdä paremmin, mutta rimaa hipoen selvittiin. Tavarat olivat vähissä, mutta aika äkkiä päästiin iskemään takaisin”, Matikkala arvioi.
”Empiirinen kokemus oli esimerkiksi se, että Ruotsiin verrattuna asiat olivat aika hyvin. Siinä myös vähän autettiin naapuria.”
Parannunskohteita löytyi yhteistyön suunnittelusta jo ennen kriisejä ja tilanteen paremmasta ennakkoinnista.
”Koronakin lähti Kiinasta, tuli sieltä Europpaan ja sitten vasta kunnolla Suomeen. Olisiko siinä pärjätty paremmin, jos olisi Suomen tasolla ennakoitu sekä reagoitu tilanteeseen jo vähän aiemmin?”, Matikkala pohtii.
Juttua oikaistu 23.11. kello 16:15: Korjattu Mikko Matikkalan titteli.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
