Joulu joutuuJoosefillekin

sana sunnuntaiksi

Jeesuksen Kristuksen syntymä tapahtui näin. Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli

vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei

halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa. Kun Joosef

ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli,

joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle

nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”

Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on

profeetan suulla ilmoittanut: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi

ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel –

se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.” Unesta

herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt

ja otti Marian vaimokseen.

Matt. 1:18–24

Matteuksen jouluevankeliumi kertoo ihmisestä, joka tunsi itsensä sivulliseksi joulun sanoman äärellä. Joosef oli solminut avioliittosopimuksen Marian kanssa, mutta he eivät olleet vielä muuttaneet yhteen. Yllättäen Maria ilmoittaa olevansa raskaana ilman että Joosefilla on osuutta asiaan.

Ei ole vaikea arvata, mitä Joosefin mielessä tuolla hetkellä liikkui. Pettynyt Joosef ei kuitenkaan halunnut häpäistä rakastamaansa naista julkisesti, vaan aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.

Tunnetko sinä itsesi sivulliseksi joulun sanoman äärellä? Kenties olet pettynyt kristinuskoon tai kirkkoon. Joulun sanoma saattaa tuntua vain kauniilta sadulta, jolla ei ole mitään tekemistä elämäsi ankarien realiteettien kanssa.

Kirkkokin saattaa näyttää uskon, toivon ja rakkauden yhteisön sijasta erimielisyyden, riitelyn ja rikkinäisyyden pesältä. Vaikka vietätkin taas kerran joulua, niin samalla haluat Joosefin tavoin kaikessa hiljaisuudessa vetäytyä pois joulun lapsen luota. Valitset sivullisen osan, koska et enää halua pettyä.

Matteuksen jouluevankeliumissa sivuun siirtynyt vedetään takaisin joulun lapsen luokse. Pettynyt pääsee osalliseksi jouluriemusta. Yöllisessä unessa Joosef kuulee enkelin viestin: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”

Matteuksen jouluevankeliumi kutsuu meitäkin sivuun siirtyneitä ja pettyneitä ottamaan uskossa vastaan joulun lapsen. Oikeastaan Vapahtaja on jo syntynyt sisimpäämme kastehetkellämme. Silloin Jeesus syntyi sisimpäämme niin kuin hän ensimmäisenä jouluna syntyi betlehemiläisen majatalon seimeen: pienenä ja avuttomana mutta valmiina kasvamaan Vapahtajaksemme. Mitä tuolle joulun lapselle on tapahtunut kasteemme jälkeen? Olemmeko hoivanneet häntä kuten Joosef ja Maria vai olemmeko ajaneet hänet maanpakoon kuten kuningas Herodes?

Joulun lapsi ei anna helpolla periksi. Maanpakoonkin ajettuna hän palaa takaisin. Tänäkin jouluna hän tulee luoksemme ja sanoo: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” Kuunnelkaamme jouluevankeliumissa kuuluvaa Vapahtajamme ääntä. Avatkaamme hänelle sisimpämme ovi. Silloin pääsemme jouluaterialle, joka ruokkii uskoamme, toivoamme ja rakkauttamme. Silloin joulu joutuu myös meille nykyajan Joosefeille.

Avaa artikkelin PDF