Inflaatio voi jäytää tulevaisuudensuunnitelmia, mutta nämä asiat kertovat valoisammasta ajasta

Kuluttajien luottamus tulevaisuuteen on aavistuksen kohentunut. Energian hinnat osoittavat myös hienoisia tasaantumisen merkkejä. Kuva: Jaana Kankaanpää, Jarkko Sirkiä

Uutiset|Kodin talous

29.11.202207:56

Analyysi

Juho Rahkonen

Voimakas inflaatio eli hintojen nousu on taloudelle myrkkyä. Se heikentää ihmisten ja yritysten luottamusta tulevaisuuteen. Suuria investointeja ei uskalleta tehdä, kun varaudutaan kohoaviin elinkustannuksiin. Talous menee säästöliekille.

Inflaatio on Suomessa tänä vuonna 5,8 prosenttia, ja kansalaisen puntti tutisee: Tilastokeskuksen kuukausittain tekemän kuluttajabarometrin mukaan kuluttajien luottamusindikaattorin lukema oli lokakuussa miinus 17,6.

Luottamus koheni hitusen syyskuusta, jolloin se oli vielä enemmän pakkasella, -18,3:ssa. Syys–lokakuun lukemat ovat kuitenkin heikommat kuin kertaakaan vuodesta 1995 tehdyissä mittauksissa.

Luottamusluvuissa saattaa olla 2020-luvun kriisien herkistämille ihmisille tyypillistä ylireagointia. Kolikolla on nimittäin aina myös toinen puoli. Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin.

Inflaatio voi vauhdittaa joitakin hankintoja: kun tiedetään, että tavaran tai palvelun hinta nousee pian, hommataankin se jo nyt eikä ensi vuonna.

Pahempi tilanne olisi deflaatio eli hintojen laskeminen. Silloin ihmiset viivyttäisivät hankintojaan ajatellen, että kohta saa halvemmalla. Nykyisin tosin deflaatio voidaan torjua yksinkertaisesti laskemalla markkinoille lisää rahaa.

Normaali vajaan parin prosentin hintojen nousuvauhti on ihan tervettä, mutta nykyinen euroalueella vallitseva kymmenen prosentin taso ei.

Euroopan keskuspankki pyrkii hillitsemään inflaatiota nostamalla korkoja. Tämän huomasin jo itsekin, kun lainakorkoihin hupeni viime kuun palkastani entistä tuhdimpi siivu.

Kannattaako nyt lyhentää asuntolainaansa sen minkä pystyy vai olisiko nousevien korkojen vallitessa parempi hakea lyhennysvapaata?

Tämä usein esitetty kysymys on oikeastaan hölmö. Jos pinkka on kunnossa, totta kai kannattaa aina maksaa velkaansa pois, sehän on rahan laittamista pankkiin ja jokainen euro itselle kotiinpäin. Lainan lyhentäminen kannattaa yhtä lailla myös sellaisessa tilanteessa, jossa ehdittiin elää kymmenen viime vuotta, jolloin korot ovat nollan tuntumassa.

Tällaisen kysymyksen esittäminen on vähän sama kuin sen kysyminen, onko taloudellisessa mielessä kannattavaa pyrkiä hyväpalkkaiseen työhön ja tienata mahdollisimman paljon.

Lyhennysvapaa on yleisesti ottaen huonoa taloudenpitoa. Se on vähän niin kuin pissaisi pakkasella housuunsa: ensin se helpottaa, sitten se lämmittää – ja sitten vasta potuttaa.

Uskokaa minua. Tiedän velkaantumisesta ja lainoista enemmän kuin haluaisinkaan, koska minulla on erilaisia kulutusluottoja ja luottokorttivelkoja yhteensä kymmeniä tuhansia euroja. Niiden päälle tulevat auton osamaksut ja tietysti asuntolaina, josta on vielä maksamatta kuusinumeroinen summa.

Suoraan sanottuna olen hoitanut omaa talouttani huonosti koko aikuisikäni. Tämä johtuu siitä, että olen aina halunnut elää leveämpää ja mielenkiintoisempaa elämää kuin mihin olisi pelkällä tulorahoituksella ollut varaa.

Olen halunnut hankkia perheelleni riittävän ison asunnon ja kustantaa lapsille harrastukset sekä matkustella, keräillä hienoja kelloja ja ajaa tehokkaalla urheiluautolla.

Tämän kaiken olen rakentanut paljolti lainanoton avulla ja käyttänyt välissä runsaasti myös lyhennysvapaita. Toki olen luottojani myös maksellut pois. Paradoksaalisesti juuri moitteeton lainanhoito on mahdollistanut aina seuraavien, entistä suurempien lainojen ottamisen.

Toinen usein esitetty kysymys on, hyödyttääkö inflaatio asuntovelallisia. Ja tähän kysymykseen vakiovastaus on, että hyödyttää – mutta vain siinä tapauksessa, että velallisen tulot nousevat.

Väärin. Totta kai velallinen hyötyy aina siitä, jos hänen tulonsa nousevat. Ei se hyötyminen riipu inflaatiosta. Toisaalta taas inflaatio syö asuntolainan arvoa, vaikka velallisella itsellään olisi nousevien hintojen takia kuinka tiukkaa.

Otetaan esimerkki: perhe ostaa omakotitalon vuonna 2012 ja maksaa siitä 300 000 euroa. Jos vuosittainen inflaatio on tyypilliset kaksi prosenttia, seuraavana vuonna lainasumman arvo on 98 prosenttia alkuperäisestä eli 294 000 euroa, sitä seuraavana 288 120 euroa ja niin edelleen.

Kymmenessä vuodessa rahan arvo on ”sulanut” niin, että vuoden 2022 rahassa mitattuna laina onkin enää 245 000 euroa. Eli lainasummasta on hävinnyt yli 50 000 euroa, vaikka perhe ei olisi lyhentänyt velkaansa ollenkaan.

Se on sitten kokonaan eri asia, miten perheen tulotaso kehittyy ja miten hyvin rahat riittävät elämiseen.

Vaikka talvi on vasta tulossa, saattaa olla, että pahimmat pelot talouden lähitulevaisuudesta ovat jo haihtuneet. Myönteisestä vireestä antaa viitteitä paitsi kuluttajien luottamuksen hienoinen piristyminen, myös energian hinnan nousun taittuminen.

Kallistahan energia on, ja kalliina se tulee varmasti pysymään, mutta hinnannousu näyttää tasaantumisen merkkejä. Ensi vuonna inflaation ennustetaan olevan Suomessa enää 2,7 prosenttia.

Eräs populistipoliitikko kysyi minulta jokin aika sitten: ”Tiedätkö, mitä tarkoittaa vihreä siirtymä? No se on sitä, että rahat siirtyvät kuluttajien kukkaroista ahneille yrityksille.”

Sinänsä hauska letkautus tuskin enää vastaa todellisuutta, vaan esimerkiksi tuulivoiman lisääntyminen näkyy tuulisina päivinä sähkön hinnan romahduksena. Pörssisähkössä hinta toki vaihtelee rajusti, mutta olennaistahan on se, millainen keskimääräinen lasku tipahtaa postiluukusta kuukauden päätteeksi. Pörssisähkö on kuitenkin pitkällä aikavälillä edullisin vaihtoehto.

Koronakriisin läpi luovittiin lopulta melko vähäisin taloudellisin vaurioin, joskin Suomen valtio on velkaantuneempi kuin koskaan. Meillä tavallisilla ihmisillä ei ole syytä pelätä, etteikö tästä nykyisestäkin kriisiajasta (sodasta ja inflaatiosta) selviydyttäisi yhtä hyvin.

Pääasia on, että ruuan- ja energiantuotannon omavaraisuudesta pystytään huolehtimaan. Muilta osin digitalisoitunut ja verkottunut nyky-yhteiskunta on yllättävän joustava ja sopeutumiskykyinen.

Kirjoittaja on Taloustutkimus Oy:n tutkimusjohtaja.