THL:n tutkimusprofessori Heikki Hiilamo arvioi, että sote-sektorin rahoitustapoja joudutaan vielä tarkastelemaan uudelleen. Suoran valtionrahoituksen tueksi saatetaan tarvita esimerkiksi maakuntavero. Kuva: Johanna Bruun / THL
Sote-sektorin hoitovelka paisuu mutta rahoitus ei kasva – ”Piina ikävistä päätöksistä tavallaan siirretään hyvinvointialueille”
Sote-uudistusten myötä valtion kontrolli sote-sektorin rahankäytöstä kiristyi merkittävästi.
Sote-puolen hoitovelka kasvaa Suomessa jatkuvasti muun muassa ikäihmisiin painottuvan väestörakenteen takia. Kuva: Sanne KatainenTutkimusprofessori Heikki Hiilamo THL:stä huomauttaa, että tilanne Suomen hyvinvointialueilla muuttuu jatkuvasti haastavammaksi.
”Petteri Orpon (kok.) hallituksen hallitusohjelmamuistiossa arvellaan, että hoito- ja hoivavelkaa on Suomessa jopa miljardi euroa. Tämä rahoitusvajaus kumuloituu jatkuvasti lisää, jollei velkaa saada taklattua”, Hiilamo toteaa.
Professori Hiilamon mukaan ollaan tilanteessa, jossa sote-palveluiden tarve lisääntyy muun muassa väestön ikääntymisen myötä, mutta soten rahoituskehys on tiukka.
”Hallituksessa tehdään joka vuosi päätöksiä hyvinvointialueiden rahoituksesta. Nämä päätökset sitten heijastuvat suoraan alas hyvinvointialueelle ja määrittelevät taloudellisen liikkumavaran."
THL:n tutkimuspäällikkö Juha Honkatukian mukaan Suomessa käytettävien sote-palveluiden määrä kasvaa noin prosentilla vuodessa.
”Kun palveluita ei tuoteta samaa tahtia lisää, syntyy jatkuvasti lisää hoitovelkaa.”
Sanna Marinin (sd.) hallituksen tekemän sote-uudistuksen myötä sote-palvelut ja pelastustoimi siirtyivät kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueiden vastuulle. Hyvinvointialueita perustettiin Suomeen yhteensä 21.
Samalla siirryttiin valtion huomattavasti aiempaa tiukempaan talousohjaukseen.
”Sairaanhoitopiirit, jotka olivat kuntayhtymiä, pystyivät kerryttämään velkaa. Tämä johti tilanteeseen, jossa erikoissairaanhoidon menot kasvoivat huomattavasti perusterveydenhuollon menoja nopeammin”, Hiilamo sanoo.
Tämän vuoden alussa työnsä aloittaneet hyvinvointialueet ovat valtiovarainministeriön tiukassa ohjauksessa.
”Talousohjauksessa tapahtui iso muutos. Tarkoituksena on pitää sote-puolen kustannuksia kurissa.”
Hyvinvointialueet saavat rahoituksensa suoraan valtiolta. Rahanjakoperusteena alueille on käytössä soten tarveperustainen rahoitusmalli.
”Soten rahoitus perustuu siihen, miten alueilla on suhteessa toisiinsa sairastavuutta, ikääntynyttä väestöä taikka muita tekijöitä, jotka altistavat palveluiden tarpeille. Itä-Suomi on korkeamman palvelutarpeen aluetta. Länsi-Suomi sekä erityisesti Uudenmaan länsialueet ovat matalamman palvelutarpeen alueita”, THL:n erikoistutkija Tuukka Holster kertoo.
Hyvinvointialueilla on itsenäinen toimivalta päättää palveluverkosta ja niin halutessaan sen karsimisesta.
Viime aikoina on uutisoitu terveysasemien sulkemisista eri puolilla Suomea. Maaseudulla terveyskeskusverkko on harvenemassa merkittävästi.
”Hallitus ei päätä siitä, lakkautetaanko terveyskeskuksia. Mutta jos valtio ei tule taloudellisesti vastaan, niin piina ikävistä päätöksistä tavallaan siirretään hyvinvointialueille”, Heikki Hiilamo tähdentää.
Hyvinvointialueiden taloustilanne on niin tiukka, että valtion olisi lisättävä rahoitustaan, jotta nykyisen kaltainen palveluverkko ja -taso kyettäisiin säilyttämään. Orpon hallituksen hallitusohjelman tavoitteena on vuoteen 2027 mennessä säästää 1,4 miljardia euroa sosiaali- ja terveyspalveluista.
”Hallitusohjelmassa puhutaan muun muassa palvelurakenteen kehittämisestä, yhteisöllisen asumisen lisäämisestä, kotisairaalamallin vahvistamisesta sekä digitaalisten etäpalvelukanavien käyttö. Näiden kaikkien arvioidaan tuovan tehoja ja säästöjä, mutta aika näyttää, käykö näin. Säästöt ovat siis jossain määrin toiveiden varassa”, Hiilamo arvioi.
Nykyinen hallitus päätti heikentää Marinin hallituksen linjausta 7 vuorokauden hoitotakuusta. Orpon hallitus sitoutuu siihen, että Suomessa kiireettömien avosairaanhoidon palveluiden piiriin olisi päästävä 14 vuorokaudessa.
Miten hyvinvointialueiden toteuttamat leikkaukset suhteutuvat siihen, että Suomen perustuslain mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus välttämättömään toimentuloon ja huolenpitoon?
”Siitä tullaan varmasti käymään tiukkaa keskustelua. Kuinka paljon on lopulta mahdollista säästää sote-puolella ilman, että ihmisten perustuslaillisia oikeuksia rikotaan?”
Hiilamo arvioi, että sote-sektorin rahoitustapoja joudutaan vielä tarkastelemaan perusteellisesti uudelleen.
”Varmaan viimeistään seuraavissa vaaleissa aletaan pohtia, onko tämä nykyinen rahoitusmalli riittävä, vai tarvitaanko suoran valtionrahoituksen tueksi esimerkiksi maakuntavero.”
Hyvinvointialueet
Hyvinvointialueet ovat itsehallinnollisia alueita, jotka vastaavat sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen että pelastustoimen järjestämisestä.
Hyvinvointialueita on Suomessa 21, ja ne muodostuvat pääosin maakuntajaon pohjalta. Uudenmaan maakunta on jaettu neljään hyvinvointialueeseen.
Helsingin kaupunki vastaa sote-palvelujen ja pelastustoimen järjestämisestä alueellaan.
Hiilamo huomauttaa, että EU:n Suomelle maksamista koronatuista merkittävä osa on ohjattu taloudelliseksi puskuriksi hyvinvointialueiden käyttöön.
”Suomen saanto EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä oli 2,3 miljardia euroa, josta noin 369 miljoonaa euroa kohdistuu sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen. Niiden käyttöaika päättyy 2025.”
Hiilamon mukaan muissa Pohjoismaissa kuin Suomessa sote-palveluihin käytetään merkittävästi enemmän valtion rahoja.
”Kun Suomea verrataan muihin Pohjoismaihin, pärjäämme varsin hyvin perusturvan tasossa. Mutta terveyspalveluissa tilanne on paljon huonompi. Suomessa on todella pitkiä jonoja kiireettömään terveydenhoitoon ja myös hoidon jatkuvuus on heikentynyt.”
Professorin mukaan sosiaali- ja terveyspalveluita käyttävät joutuvat Suomessa monesti selvittämään oman tilanteensa kerta toisensa jälkeen aina uudelle ammattihenkilölle.
”Jatkuvuus olisi hyvän hoidon edellytys, mutta resurssien niukkuus johtaa hoitoketjujen sirpaloitumiseen.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
