Ylen yksipuolista

LUKENUT MIES

Kansakuntaa saattaa tuskaisesti hiertää hiekanmuru kengässä vuosikymmeniä. Kun se poistuu, vaiva unohtuu nopeasti.

Takavuosien vakioharmi oli Yleisradion omahyväinen yksipuolisuus. Pitkän Yle-uran (1974–2010) tehneen taloustoimittaja Seppo Konttisen pamfletti kertoo, että hiekanmuruilla ei ollut aavistustakaan aiheuttamastaan harmista. Hiekanmurut uskovat tehneensä arvokasta työtä

Nykysuomalaisille Reporadio tai Erkki Raatikaisen (sd.) normalisointi ovat utuisia kuvia esihistorialliselta ajalta. Puoluepolitiikan tunkeutuminen joka sopukkaan tuntuu nyt puistattavalta.

Todellisuudessa puoluepolitisoituminen oli vastareaktio sille, kun Ylen ajankohtaistoimittajat alkoivat yhtäkkisesti tunnustaa 1960-luvun lopun muodikasta sosialidemokraattista uskoa. Muut halusivat osille. Kieltämättä mentiin järjettömän pitkälle, kun puolueilla oli omat sääennustajatkin.

Ylipolitisoitumisen ja yksipuolisuuden ongelma ratkesi vasta, kun Yleisradion monopoli murrettiin.

Politiikan kritiikki on kirjassa vain sivujuonne. Vihaisemmin saavat korvilleen vastenmieliset johtajat. Olli Alho ei nimittänyt Konttista päällikön paikalle. Arne Wessberg meni Nokian hallitukseen.

Suuri konna on myös Ulpu Iivari (sd.) jolle puolueen isot pojat antoivat hallintoneuvoston varapuheenjohtajana likaisen urakan, pääjohtaja Reino Paasilinnan (sd.) erottamisen. Johtaja Seppo Härkönen (kesk.) puolestaan keskittyi uutisiin ajankohtaisohjelmien nimellä kulkevien mielipidejorinoiden kustannuksella.

Konttinen kysyy perustellusti, onko Yle ulkoistanut liikaa ohjelmien tuottamista. Kuuntelijat tuskin silti haikailevat aikaa, jolloin Pasilan mielipidejohtajat kotoisasti kahvikupin ääressä loivat kollegoilleen yhteisen näkemyksen.

Sensuuri lienee toimittajan ärsyttävin vihollinen. Konttinen osoittaa lukuisin, usein epätäsmällisin esimerkein, miten yhteiskunnan aateli on estänyt vilunkipeliinsä puuttumisen.

Mutta onko toimittajan tärkein tavoite todella asiaohjelmissa yrittää tehdä päättäjät naurunalaisiksi tai idiooteiksi? Lähtökohta oli epärehellinen, oli asialla sitten vasemmiston Esko Seppänen tai oikeiston Maija Dahlgren.

PEKKA ALAROTU

Seppo Konttinen: Suora lähetys.

Tosiasiaa Yleisradiosta.

219 sivua. Siltala.

Avaa artikkelin PDF