Kiireen tuntua, odottamattomia yllätyksiä tai liian vähän tukea – huonon synnytyskokemuksen taustalla voi olla monenlaisia pettymyksiä

Vajaalla kymmenellä prosentilla ensisynnyttäjistä ja noin neljällä prosentilla uudelleensynnyttäjistä on ollut kielteinen synnytyskokemus, osoittaa syksyllä julkaistu väitöskirjatutkimus. Kuva: LEHTIKUVA / Emmi Korhonen

Synnytys saatetaan kokea huonoksi tai jopa traumaattiseksi, vaikka se olisi ollut ammattilaisten näkökulmasta onnistunut ja tavanomainen. Synnytys ei ole välttämättä mennyt kuten synnyttäjä oli etukäteen ajatellut tai toivonut, tai hän ei ole tuntenut saaneensa riittävästi tukea. Kohtaamatta jäämisen kokemuksen taustalla voi olla esimerkiksi työntekijöiden kiire, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuspäällikkö Reija Klemetti.

Synnytyskokemukseen vaikuttavat myös esimerkiksi aiemmat synnytykset, raskauden aikaiset tapahtumat ja ennen synnytystä saatu valmennus.

"Toisaalta joskus synnytyksessä on mennyt lääketieteellisesti paljonkin "pieleen" – esimerkiksi kivunlievitys ei ole toiminut tai synnytys on pitkittynyt – mutta synnyttäjä on voinut silti kokea synnytyksen onnistuneeksi. Tällöin hän on todennäköisesti tullut kohdatuksi ja kuulluksi ja kokenut vaikuttaneensa edes joihinkin asioihin, vaikka läheskään kaikkeen ei synnytyksessä pysty vaikuttamaan”, Klemetti sanoo.

Vajaalla kymmenellä prosentilla ensisynnyttäjistä ja noin neljällä prosentilla uudelleensynnyttäjistä on ollut kielteinen synnytyskokemus, osoittaa filosofian tohtori Johanna Joensuun syksyllä Helsingin yliopistossa julkaistu väitöskirjatutkimus. Tutkimuksessa tarkasteltiin kaikkia Hus-alueen synnytyksiä vuosilta 2012–2018. Suomen synnytyssairaaloissa synnyttäjät arvioivat synnytystään niin kutsutulla VAS-mittarilla 1–10, ja väitöskirjassa kielteisiksi synnytyskokemuksiksi määriteltiin 1–5 pistettä saaneet synnytykset.

"Ensisynnyttäjien lisäksi myös iäkkäämmillä, yli 35-vuotiailla synnyttäjillä, on enemmän kielteisiä synnytyskokemuksia, mutta tähän todennäköisesti vaikuttavat fysiologiset tekijät. Ihanteellinen synnyttäjähän on alle 25-vuotias, normaalipainoinen ja perusterve. Ikääntyneillä synnyttäjillä on enemmän ylipainoa ja raskauteen liittyviä sairauksia, kuten korkeaa verenpainetta ja raskausdiabetesta”, Joensuu sanoo.

Klemetin mukaan iäkkäämmät synnyttäjät usein valmistautuvat synnytykseensä todella huolella, etsivät asiasta kaiken mahdollisen tiedon ja lähtevät luottavaisin mielin synnyttämään. Klemetti arvioi, että kielteisten kokemusten taustalla onkin suurten odotusten ja itse tapahtuman välinen ristiriita. Synnyttäjä on saattanut toivoa esimerkiksi alatiesynnytystä, mutta synnytyksessä on päädytty sektioon, tai esimerkiksi kivunlievitys ei ole vaikuttanut toivotulla tavalla.

Klemetin mukaan huonon tai jopa traumaattisen synnytyksen kokeneet synnyttäjät olisi mahdollista tunnistaa käymällä jo sairaalassa niin sanottu synnytyskeskustelu ja ottamalla synnytyksen sujuminen puheeksi myöhemmin myös neuvolassa.

”Näin pitäisi toimia, mutta meillä ei ole kansallisella tasolla tietoa siitä, kuinka hyvin tämä toteutuu kaikkialla Suomessa”, Klemetti toteaa.

Joensuun mukaan synnytyssairaalat ovat muutaman viikon kuluttua synnytyksestä erikseen yhteydessä ainoastaan niihin, jotka ovat heti synnytyksensä jälkeen arvioineet kokemuksen kielteiseksi. Joensuun mielestä synnyttäjiltä olisi hyvä pyytää uusi VAS-arvosana synnytyksen jälkitarkastuksessa 5–8 viikon kuluttua synnytyksestä, sillä osa synnyttäjistä tunnistaa kokemuksensa kielteiseksi vasta ajan kuluessa.

Joensuun väitöskirjan mukaan kielteinen synnytyskokemus on yhteydessä seuraavan lapsen hankkimisajankohtaan ja voi vaikuttaa jopa siihen, hankkiiko ihminen lisää lapsia.

Synnyttäjä on muiden ihmisten varassa, ilman kontrollia tilanteen etenemisestä ja lisäksi yleensä myös kipeä ja väsynyt, mistä syystä tilanne on hyvin altis voimakkaille kokemuksille ja tunteille. Pienetkin asiat voivat jäädä suurina mieleen, kertoo Terapiatalo Tunnetilan psykologi ja psykoterapeutti Riikka Airo, joka on erikoistunut lisääntymisterveyden psykologisiin haasteisiin.

Airon mukaan huonoksi tai traumaattiseksi koettu synnytys aiheuttaa tyypillisesti ali- tai ylivireyttä. Ylivireä ihminen ei pysty lopettamaan synnytyksen ajattelua: se voi tunkeutua mieleen ajatuksina, mielikuvina tai kehollisina oireina. Alivireä ihminen sen sijaan lamaantuu ja välttelee koko asian ajattelua.

"Hoitoon hakeudutaan yleisemmin ylivireystilanteissa. Jos oma selviytymisstrategia on välttely, ihminen ei välttämättä edes ymmärrä hakea apua, mikä voi johtaa esimerkiksi masennusoireiluun.”

Airon mukaan huono tai traumaattinen synnytyskokemus voi vaikeuttaa myös myönteisen suhteen syntymistä vauvan kanssa tai kääntyä jopa vihan tunteeksi vauvaa kohtaan. Ylivireystila usein hankaloittaa imetystä ja voi lisätä unettomuutta ennestään väsyneeseen vauva-arkeen.

Synnytysasioissa hakeudutaan psykoterapiaan synnytyssairaalan ja neuvolan ohjaamana, mutta myös omatoimisesti. Joskus kielteinen synnytys käy ilmi vasta pitkän ajan jälkeen esimerkiksi kuntoutuspsykoterapiassa. Myös seuraava raskaus voi nostaa käsittelemättömiä synnytystraumoja pintaan. Airon mukaan 1–3 prosentille synnyttäjistä kehittyy ajan kuluessa traumaperäinen stressihäiriö.

Kielteisiä synnytyskokemuksia hoidetaan psykoterapiassa sekä kehollisesti että keskustelemalla. Esimerkiksi ylivireystilaa voidaan helpottaa erilaisilla hengitys- ja kehotietoisuusharjoituksilla. Keskusteluissa on usein tärkeää käydä tunteiden käsittelyn lisäksi läpi synnytyksen kulkua.

"Kun terapiasuhde on turvallinen, ihminen pystyy tuntemaan niitä tunteita, joita hän ei voinut synnytyksen aikana tai sen jälkeen tuntea. Vähitellen omaan kokemukseen ja sen herättämiin tunteisiin saa etäisyyttä ja joskus myös uusia näkökulmia, ja olo helpottuu.”