Viljaosuuskunta avuksisurkeisiin hintoihin
Vilja-alalla tarvittaisiin viljelijöiden yhteistyötä, jotta hinnat saataisiin lähemmäs muita EU-maita, sanoo johtava talousasiantuntija Jarmo Keskinen Pro Agria Etelä-Suomesta.
Keskinen kertoo miettineensä vuosia viljaosuuskuntaa ja keskustelleensa siitä viljatilojen kanssa, mutta epäluulot ovat isoja ja kolhoosipuheet heräävät oitis.
Osuuskunnat ovat kuitenkin olleet kelpo työkaluja. Maidontuotannossa Valio on tehnyt erinomaista työtä ja pitänyt maidon hinnat EU-maiden parhaana. Lihatalotkin ovat menestyneet kohtalaisesti, ja lihasta on maksettu saman verran kuin muualla.
Vilja on poikkeus, ääripää. Suomessa viljelijät saavat viljasta EU:n surkeinta hintaa, kymmeniä euroja tonnilta vähemmän kuin Saksassa ja jopa Ruotsissa ja Virossa.
Ala kaipaa kunnon ravistelua. Riittävän iso osuuskunta olisi vahva toimija kotimaassa ja kykenisi myös viemään viljaa, Keskinen arvioi.
”Tuotantosopimuksiin ja pörssihintojen seuraamisen patistelu ovat yhtä tyhjän kanssa.”
Keskistä kummastuttavat puheet Itämeri-vähennyksestä ja korkeista rahtikuluista. Ruotsi on yhtä lailla laivarahtien takana, samoin Viro, ja hinnat ovat silti kohtuullista eurooppalaista tasoa.
Sama onnistuu myös Suomessa, jos halutaan, Keskinen väittää.
Keskinen vietti opiskeluaikana 1970-luvun lopulla kesän skotlantilaisella maatilalla ja yhteydenpito on jatkunut sen jälkeen.
Isäntätila perusti tuolloin kahdeksan viljelijän osuuskunnan. Skottitilat olivat menettäneet mallasohran markkinoita skandinaaviselle ohralle, joka oli kuivauksen ansiosta laadukasta.
Osuuskunta rakensi lämminilmakuivurin ja viljasiiloja. Parissa vuosikymmenessä osuuskunta kasvoi yli sadan tilan ja 20 000 hehtaarin yhteisöksi.
Malli on osoittautunut toimivaksi. Osuuskunta on pystynyt tilittämään osakkailleen 25–35 euroa tonnilta lisähintaa.
Puitu vilja kipataan tiloilla varaston lattialle, mistä osuuskunnan hankkima autoilija hakee viljan saman tien osuuskunnan kuivurille.
Sadon määrä ja laatu mitataan, kun kuorma tulee varastolle.
Osuuskunnalla on kolme jatkuvatoimista isoa kuivuria, jotka nielevät viljaa samaa tahtia kuin sitä ehditään tuoda kuivurille. Siilotilaa on koko sadolle.
Viljan omistus siirtyy osuuskunnalle samalla, kun sato haetaan tilalta. Keskisen mukaan tilat myyvät kutakuinkin kaiken viljan osuuskunnan kautta, mikä on välttämätöntä, jotta osuuskunta pystyy hakemaan sadolle ostajia ja tekemään myös pörssikauppaa.
Osuuskunnalla on vakituinen henkilökunta, joka huolehtii viljan käsittelystä ja markkinoinnista. Kuljetus ostetaan liikennöitsijöiltä.
Viljamarkkinoille pitää tehdä jotain, jotta viljan tuottaminen säilyy mielekkäänä. Keskinen pitää 150 euroa tonnilta miniminä ja vasta 200 eurolla viljanviljelyä pystytään kehittämään.
”Nyt sinnitellään ja yritetään pysyä hengissä, muuhun ei 130 eurolla pystytä.”
Keskinen on seurannut parikymmentä vuotta viljatilojen taloutta neuvojana ja pari vuotta talousneuvonnan päällikkönä.
Suuruudesta on ollut Keskisen mukaan hämmästyttävän vähän etua. Tuhannen hehtaarin tila saa viljasta likimain samoja tarjouksia kaupoilta ja teollisuudesta kuin 20 hehtaarin tila ja tarvikkeiden ostohinnatkin ovat lähes samoja.
Veikko Niittymaa
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
