Tienpientareiden aromikas herkku ahomansikka on vuoden maatiaiskasvi
Maukasta ahomansikkaa kannattaa etsiä heinäkuussa lämpimiltä ja valoisilta paikoilta kuten ojanpientareilta, rinteiltä ja kallioilta.
1800- ja 1900-lukujen vaihteessa kaskimailla viihtynyt ahomansikka oli tärkeä talousmarja. Kuva: Marita CederbergAhomansikka on Maatiainen yhdistyksen valinta vuoden maatiaiskasviksi. Pikkumansikka punerruttaa heinäkuussa avoimia ja lämpimiä paikkoja kuten ojanpientareita, mutta matalana se ei menesty korkeampia kasvien joukossa.
Nykyään ahomansikka on herkku, joka poimitaan suoraan suuhun. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa se oli tärkeä talousmarja, Maatiainen kertoo. Kaskeamisen ansioista ahomansikalle riitti suotuisia kasvupaikkoja. Niitä ei enää ole, mutta ahomansikka ei luovuta. Se on levittäytynyt teinpientareille vilkkaidenkin kulkuväylien reunoille.
Maatiainen vinkkaa, että kotipuutarhassa ahomansikka soveltuu hyvin maanpeittokasviksi aurinkoisille ja puolivarjoisille alueille. Rönsyjen ansioista se leviää tehokkaasti.
Yhdistys heittää ilmaan ajatuksen jopa ahomansikan viljelemisestä pelloilla.
Ahomansikkaa kasvaa koko Euroopassa äärevimpiä eteläisiä ja pohjoisia alueita lukuun ottamatta. Meillä se kasvaa Etelä- ja Keski-Suomessa ja Oulun läänissäkin suhteellisen yleisenä.
Ahomansikka ei ole puutarhamansikoiden kantamuoto, mutta sitä on risteytetty puutarhamansikoiden kanssa. Risteytystä kutsutaan saaranmansikaksi, jonka lajikkeita Maatiaisen mukaan ovat esimerkiksi Rebeca ja Sara.
Vaikka ahomansikka on tuoreena paras, sitä voi myös pakastaa ja kuivata. Se sisältää C-, A- ja B-vitamiineja.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
