Ravien kannattavuuskriisistä ei ole yksinkertaista tietä ylös
Hevosenomistajilla on huoli suomalaisen raviurheilun tulevaisuudesta, jos toiminnan kannattavuutta ei saada kohennettua kautta linjan. Tässä jo edes-mennyttä Spotless Pridea ajoi sen omistanut Hippoksen puheenjohtaja Mika Lintilä. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkisto”Hevoset ovat monelle omistajalle harrastus. Silti kilpailemisen kustannukset pitäisi saada kokoon, jotta homma voi jatkua”, toteaa Suomen hevosenomistajien keskusliiton (SHKL) puheenjohtaja Seppo Ranta-Ruona.
”Aletaan olla veitsenterällä, voiko alalla enää toimia ammattimaisesti”, hän summaa keskustelujaan omistajien, valmentajien ja muiden alalla toimivien kanssa.
Raveissa maksettavat palkinnot eivät ole pysyneet mukana kustannusten nousussa.
Viime vuonna palkintoina jaettiin 19 miljoonaa euroa, mikä tekee noin 2 500 euroa jokaista kilpaillutta ravuria kohti.
Useimpien ratojen talous on miinuksella (MT5.8.). Harva kasvattaja saa ravurivarsan myydessään edes siihen sijoitettuja orimaksuja ja siemennysmenoja, puhumattakaan emätamman ja varsan varsinaisista elinkuluista.
”Omistajat ja kasvattajat ovat kaiken kulmakiviä. Ei tarvitse kuin katsoa ympärille: kun kasvatus on romahtanut, myös koko raviurheilu on ajautunut vaikeuksiin”, lähes 30 vuotta hevosia omistanut Ranta-Ruona muistuttaa.
Hajautunut, harrastuspohjainen rakenne on Ranta-Ruonan mielestä hevostaloutemme ehdoton voimavara. Se on valitettavasti myös monien ongelmien syy.
Ympärivuotisia ratoja on Suomessa 20, eli enemmän kuin yksi joka maakunnassa. Niistä noin puolta pyörittää osakeyhtiö, toista puolta hevosjalostusliitto.
Ratojen resurssit vaihtelevat SHKL:n tekemän selvityksen mukaan lähes täysin harrastuspohjaisista kokonaan palkallisin ammattilaisvoimin pyöriviin.
Ranta-Ruona ennustaa, että maakuntaradat alkavat tehdä entistä enemmän yhteistyötä kilpailupäivien ja sarjojen suhteen. ”Mutta tapahtuuko se vasta, kun on pakko?” hän kysyy.
Asiaan on toistuvasti kiinnittänyt huomiota myös Hippoksen puheenjohtaja Mika Lintilä.
”Joudumme vuoden 2015 kalenterissa arvioimaan, montako päivää missäkin ajetaan. Tärkeää on, että alueen radat sopivat päivistä keskenään.”
Ravipäivien määrän leikkaamisen sijaan Ranta-Ruona, joka vaikuttaa ensimmäistä kautta Fintoton hallituksessa, panisi totopelipisteet tarkempaan syyniin. ”Iso osa on sellaisia, joissa ei tapahdu juuri mitään.”
Hän myös ymmärtää ratojen kritiikin siitä, missä muodossa Fintoton tuloutukset maksetaan. Nyt raha virtaa pitkälti avustusten muodossa. Rata ei voi niihin vaikuttaa, toimi se sitten tehokkaasti tai heikommin.
”Kustannukset karkaavat. Pitäisi olla enemmän rahoitusta, joka aktivoisi ratoja kehittymään ja markkinoimaan.”
”Palkintotaso on nyt yhteinen ykköskysymys. Se edellyttää onnistumista niin Fintoton, Hippoksen kuin ratojen toiminnassa”, Lintilä jakaa Ranta-Ruonan huolen.
Lintilä painottaa, ettei ratojen pidä sortua maksamaan ylisuuria palkintoja, muutoin ”pää tulee vetävälle käteen”.
Sen sijaan tarvittaisiin omaehtoista varainhankintaa, vaikkapa alueellista kehittämisrahoitusta.
Fintoton toimitusjohtaja Markku Breider haluaisi eroon siitä, että hevospeliyhtiö vedetään mukaan ravipolitiikkaan. Se kuuluu hänen mielestään Hippokselle ja raviradoille.
”Radat elävät nyt liiaksi kädestä suuhun siinä tahdissa, mitä pelituottoja tulee Fintotolta”, hän sanoo.
Ratojen kaupallistaminen on Breiderin mukaan kovasti kesken, vaikka Pori, Kouvola ja Turku saavatkin häneltä suitsutusta uusista malleista.
”Tarvittaisiin yhteinen kattojärjestö jakamaan onnistuneita esimerkkejä radalta toiselle.”
Fintotossa on huomattu, että isot yritykset olisivat kiinnostuneita raveista. Ongelmaksi muodostuu, että yhteistyökuviot pitäisi sopia erikseen jokaisen 20 ratayhtiön kanssa.
Lähimmät yhteistyökumppanit löytyisivät kahdesta kaupan suuresta ketjusta.
Seppo Ranta-Ruona toivoo Breiderin tavoin, että keskinäinen kiistely rahanjaosta loppuisi.
”Meillä on oma peliyhtiö ja maakunnissa piiloenergiaa. Se pitäisi saada valjastettua puhaltamaan yhteiseen hiileen.”
KAIJALEENA RUNSTEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
