Teollisuusliiton selvitys: Puolustushankinnat vahvistavat odotettua vähemmän työllisyyttä Suomessa

Teollisuusliiton selvityksen mukaan puolustushankinnat vahvistavat kotimaista työllisyyttä ja tuotantoa odotettua vähemmän. Suomeen jää selvityksen perusteella vain neljännes hankintojen arvosta.

Selvityksessä arvioidaan, että tulevista puolustusvälinehankinnoista noin 75 senttiä jokaista euroa kohden menee Suomen ulkopuolelle. Heikko kotimaisuusaste hankinnoissa selittää osaltaan, miksi menot eivät muutu työksi.

Puolustusmenot, hankinnat ja työpaikat – Mitä jää Suomeen -selvitys julkaistiin tiistaina. Sen on laatinut Teollisuusliiton erikoistutkija Matti Roitto. Roitto on puolustusvälineteollisuuden asiantuntija. Selvitys perustuu laajoihin julkisiin aineistoihin, tutkimuskirjallisuuteen sekä Teollisuusliiton toimialaseurantaan ja luottamusmiehille tehtyyn kyselyyn.

”Selvityksen tarkoituksena ei ole kyseenalaistaa puolustusmenojen kasvattamisen tarvetta, vaan arvioida, miten kasvavat panostukset vaikuttavat suomalaiseen teollisuuteen”, sanoo Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto tiedotteessa.

Hallitus päätti keväällä 2025, että puolustusmäärärahojen taso nostetaan vähintään kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2029 mennessä. Suomi on Naton jäsenenä sitoutunut kasvattamaan puolustusmäärärahoja myös sen jälkeen.

Puolustusmäärärahojen kasvua on ministerien suulla perusteltu turvallisuustarpeiden lisäksi sillä, että hankinnat ja investoinnit synnyttävät työtä ja kasvua.

”Miljardien hankinnat paitsi vahvistavat kykyämme pitää maamme turvassa, myös luovat uutta työtä ja kasvua kaikkialle Suomeen”, sanoi esimerkiksi puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) vuosi sitten.

Roiton mukaan hankinnat ja vientikaupat kasvattavat joidenkin suomalaisyritysten liikevaihtoa, mutta laajemmat kansantaloudelliset vaikutukset jäävät rajallisiksi.

Roitto viittaa muun muassa taloushistorian professoriin Jari Elorantaan, joka on sanonut Maanpuolustus-lehdessä, että historiallisesti isot puolustuspanostukset eivät ole tuottaneet talouskasvua. Puolustusteknologian investoinnit eivät myöskään Elorannan mukaan yleensä ole nopeita tai taloutta vauhdittavia.

Puolustus- ja ilmailualan teollisuus ry:n (PIA) julkilausuttuna tavoitteena on jopa 40 000 suoraa työpaikkaa puolustustarviketeollisuudessa vuoteen 2030 mennessä. Järjestö on tänä vuonna ilmoittanut jäsenistönsä työllistävän suoraan jo yli 14 000 työntekijää.

Nykyisten tietojen valossa näin suuri työpaikkojen kasvu olisi poikkeuksellista, Teollisuusliiton selvityksessä todetaan.

Teollisuusliiton mukaan työllisyysskenaarioissa puolustusmenojen 0,5 prosenttiyksikön kasvu suhteessa bruttokansantuotteeseen merkitsee arviolta 5 000–7 000 henkilötyövuoden vuotuista työvoimapanosta. Luku ei tarkoita vastaavaa määrää uusia tai pysyviä työpaikkoja, vaan hankintojen synnyttämää työvoiman tarvetta, joka voi myös ylläpitää nykyistä työllisyyttä.

Suomen Teollisuussijoituksen (Tesi) elokuussa julkaiseman selvityksen mukaan laskettaessa vakiintuneiden puolustusteollisuuden toimijoiden, kuten Patrian, sekä puolustukseen keskittyvien startupien ja kaksoiskäyttöstartupien työntekijät, lähestytään 10 000 työntekijän rajapyykkiä. Kasvua työllisyyteen olisi siten näissä yrityksissä tullut noin 9 prosenttia vuodessa.

Useissa vientikaupoissa Suomesta maailmalle – kuten Patrian ajoneuvotilauksissa Saksaan, Britanniaan ja Japaniin tai Yhdysvaltain arktisissa jäänmurtajissa – valmistus tehdään tilaajamaissa ja sopimuksiin sisältyy Suomesta ulospäin suuntautuvaa teknologiasiirtoa.

Teollisuusliiton selvityksessä Roitto kirjoittaa, että Suomeen voi jäädä suunnittelua, alkuvaiheen tekemistä ja integraatiota – mutta varsinainen sarjatuotanto siirtyy usein ulkomaille.

Selvityksessä todetaan, että puolustuksen ydinkyvykkyyksien kannalta Suomen puolustusteollisuuden hartiat ovat kapeat, kärkiä on vähän ja Patria-konsernin merkitys on erittäin suuri. Valtio on Patrian enemmistöomistaja.

Kestävien talous- ja työllisyysvaikutusten saavuttaminen edellyttää Roiton mukaan pitkäjänteistä teollisuuspolitiikkaa ja valtion aktiivista otetta, joka huomioi kotimaisen puolustusteollisuuden kehityksen sekä hankintapolitiikan.

”Patrian kansainvälinen menestys pitäisi kytkeä systemaattisesti siihen, että myös Suomen tuotantokyky, osaaminen ja alihankintaverkosto vahvistuvat”, selvityksessä todetaan.