Hapan vesi uhkaa korallejaja hyödyttää sinileviä
Saksalainen tutkimusryhmä asentaa mesokosmeiksi kutsuttuja koelaitteita Tvärminnen eläintieteellisen aseman edustalle. Laitteilla tutkitaan happamoitumisen vaikutusta meren eliöihin. Rosemarie Särkkä Kuva: Viestilehtien arkistoHANKO (MT)
Kun ilman hiilidioksidista osa liukenee meriin, veden pH laskee.
Merten happamoituminen on erityisen haitallista trooppisilla vesillä, jossa eliöt ovat tottuneet tasaisiin olosuhteisiin.
Simpukat ja korallit ovat happamoitumisen merkittävimpiä kärsijöitä, sillä happamoituminen vähentää eliöiden käytettävissä olevaa kalsiumia.
Saksalaisen tutkimusryhmän tuloksien mukaan happamassa vedessä kalkkikuoristen eliöiden kuori tai ranka ohenee tai ne eivät pysty rakentamaan sitä ollenkaan.
Kalkkieliöiden heikentyminen taas vaikuttaa monen muun lajin selviytymiseen ja koko ravintoketjuun.
Itämerellä eliöt ovat joissain määrin tottuneet veden laadun muutoksiin, mutta sinileväkukinnot ovat jokakesäinen riesa.
Tutkijat olettavat, että sinilevä hyötyy ilmastonmuutoksesta.
Saksalaisen professorin Ulf Riebesellin johtama tutkimusryhmä selvittää happamoitumisen vaikutuksia meriekosysteemeihin eri puolilla maapalloa.
45-henkinen tutkijajoukko on tähän mennessä tehnyt kokeita muun muassa Hawaijilla, Norjan rannikolla ja Pohjoisella Jäämerellä.
Happamoitumisen vaikutuksia testataan niin sanottujen mesokosmien avulla.
”Mesokosmi tarkoittaa keskikokoista maailmaa, eli käytännössä koe on laboratoriokokeen ja aidon tilanteen välimuoto”, Riebesell selvittää.
Mereen lasketaan 70 kuutiometrin kokoiset, muovilla vahvistetut säkit, joiden sisään jääneestä vedestä mitataan kahdeksan viikon ajan muun muassa suolapitoisuutta ja pH:ta.
Tiistaina yhdeksän samanlaista koelaittetta asennettiin Hankoniemen Tvärminneen, jossa sijaitsee Helsingin yliopiston eläintieteellinen tutkimusasema.
Mesokosmeihin pumpataan hiilidioksidia ja seurataan, miten se vaikuttaa sinilevää aiheuttavien syanobakteerien määrään ja myrkyllisyyteen.
”Laboratorio-oloissa syanobakteerit kasvavat sitä paremmin mitä enemmän niillä on käytössään hiilidioksidia”, Riebesell kertoo.
Aina kaikki ei kuitenkaan luonnossa mene niin kuin laboratoriossa.
”Siksi on tärkeää tehdä kokeita luonnon laboratorioissa, vaikka kustannukset ovat tällöin ihan eri luokkaa”, Riebesell toteaa.
Suomen ympäristökeskus (Syke) on tiiviisti mukana Tvärminnen hankkeessa.
”Saksalaisten kokeella saamme valtavan määrän taustatietoa, joita voimme hyödyntää omissa tutkimuksissamme”, Syken johtava tutkija Harri Kuosa kertoo.
Kuosan mukaan meriveden pH on alentunut 0,1 pH-yksikön verran 30:n viime vuoden aikana.
”Se saattaa tuntua pieneltä, mutta asteikko on logaritminen, joten muutos on merkittävä”, Kuosa toteaa.
Happamoitumisen vaikutuksiin on herätty vasta noin 10 vuotta sitten.
Tutkija painottaa, että merten happamoitumisella ei ole mitään tekemistä happosateiden kanssa, vaan se johtuu nimenomaan ilman hiilidioksidipitoisuuden noususta.
”Valtavina hiilinieluina meret hidastavat ilmastonmuutosta, mikä on hyvä asia. Samalla merieliöt kuitenkin kärsivät, eikä happamoitumista voi enää estää”, Kuosa kiteyttää.
SUVI NIEMI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
