Kalatalouden Keskusliiton uusi toiminnanjohtaja: Vesialueen omistajista yhä useampi on tietämätön omistuksestaan
”Sen lisäksi, että vesialueen omistamista ei hahmoteta, sitä ei myöskää tunnuta arvostavan.”Vesa Karttunen
”Lohen kalastus on aluepolitiikkaa, on vain päätettävä missä kalat halutaan pyytää, rannikolla vai joissa. Olennaisen tärkeää on saada objektiivista tutkimustietoa nousulohien määrästä ja mereen vaeltavien smolttien määrästä”, sanoo Vesa Karttunen. Kuva: Sanne KatainenKalastusalueiden alasajo ja uusien alueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmien teko haastavat kalatalouden toimijat.
Uudella Kalatalouden Keskusliiton toiminnanjohtajalla Vesa Karttusella on edessään monenlaisia haasteita. Kalavesien hoidosta kiinnostuneiden ihmisten löytäminen osakaskuntien toimintaan ei ole haasteista pienimpiä.
”Vesialueiden omistajuuteen liittyy samankaltaisia piirteitä kuin metsänomistamiseen pahimmillaan. Omistaja ei edes tiedä omistavansa vesialueita.”
Kylärajojen sisäpuolelle rajautuvat vesialueet ovat yksityisiä. Kylärajojen ulkopuoliset vedet puolestaan ovat yleisiä.
Tyypillisesti yksityiset vesialueet kuuluvat yhteisesti useammalle kiinteistölle. Vesialueen osakkaita ovat kiinteistön omistajat, joiden kiinteistölle kuuluu osuus yhteiseen alueeseen.
Osakaskunnan tehtävänä on huolehtia yhteisen alueen hallinnosta ja aluetta koskevien muidenkin asioiden hoidosta.
”Sen lisäksi, että vesialueen omistamista ei hahmoteta, sitä ei myöskään tunnuta arvostavan”, sanoo Karttunen.
Kalatalouden Keskusliiton rinnalla myös Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö on valtakunnallinen järjestö, joka tekee töitä kalastuksen puolesta.
Järjestöt tekevät jo nyt yhteistyötä tiiviisti muun muassa valtakunnallisen kalastuspäivän merkeissä. Karttunen sanoo, että järjestöjen yhdistämistä on väläytelty.
”Ei se mahdotonta olisi. Maakunnissa yhteistyö on mutkattomampaa, erot tulevat esiin keskusjärjestötasolla.”
Järjestöjen välillä on tiettyjä periaatteellisia eroja. Kalatalouden Keskusliitto ajaa sekä kaupallisten että vapaa-ajankalastajien ja vesialueiden omistajien asiaa, vapaa-ajankalastajat keskittyvät vapaa-ajankalastukseen.
Karttusen mukaan järjestöjen välillä ei hierrä monia asiakysymyksiä. Mutta joitain näkemyseroja on.
Ensimmäinen ero ilmenee suhtautumisessa kalastuslain yli 65-vuotiaille myöntämään maksuvapauteen. Keskusliitto haluaa, että myös yli 65-vuotiaat maksavat kalastuksestaan, vapaa-ajankalastajat haluavat säilyttää iäkkäiden maksuvapautuksen.
Toinen myös kalastuslakiin liittyvä näkemysero koskee verkkokalastusta. Keskusliiton mukaan verkkojen yhteispituuden rajoittaminen 240 metriin pitäisi koskea yksittäistä kalastajaa, ei pyynti- tai venekuntaa. Se helpottaisi valvontaa.
Valvonta onkin yksi kestoaiheista keskusliiton toiminnassa, sanoo Karttunen. Liiton neuvojat ovat kouluttaneet suurimman osan kalastuksenvalvojista.
Resurssipulan vuoksi valvontaa ei pystytä tekemään niin paljon kuin haluttaisiin.
Valvonnan puute edesauttaa välinpitämättömän toiminnan jatkumista. Esimerkiksi järvilohen salakalastusta Pohjois-Karjalassa voisi kuvailla jopa järjestäytyneeksi rikollisuudeksi, toteaa Karttunen.
Hän peräänkuuluttaa maa- ja metsätalousministeriötä määrittämään kalalajeille korvausarvot, aivan kuin nisäkkäillä ja linnuilla jo on.
Pohjoiskarjalaisten kalastuksenvalvojien arvion mukaan esimerkiksi yhden salakalastetun järvilohen hinta on yli 5 000 euroa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
