Nyt puhuu Pudasjärvi: Palveluilta putosi pohja, hallitus hylkäsi
Jos ihmiset lähtevät, mitä jää? Matkailu-, hoito- ja opetusala ovat riippuvaisia koulutetuista työntekijöistä ja heidän asettumisensa taas esimerkiksi nuorten opiskeluahdollisuuksista. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoPohjoispohjalaisen Pudasjärven kaupunginjohtajaa Kaarina Daavittilaa ei tarvitse kauan jututtaa, kun nainen pääsee vauhtiin ja mielipide käy selväksi.
”Kuntauudistuksessa ei ole pohdittu kuin keskuskaupunkeja ja niitä kuntia, jotka halutaan niihin liittää. Ei ole ajateltu, mitä tapahtuu muille kunnille, joita on kuitenkin suurin osa Suomesta. Olemme harmaalla alueella.”
Pudasjärvenkin tilanne muuttui hetkessä: se kuuluu Iin, Simon, Utajärven ja Vaalan kanssa Oulunkaaren kuntayhtymään, joka on hoitanut sosiaali- ja terveyspalvelut sekä elinkeinopolitiikan.
Valtion kuntaliitosselvittäjä alkoi kuitenkin naittaa ryhmän suurinta kuntaa Iitä Oulun seutuun. Seudun kuntia ovat Oulu, Hailuoto, Kempele, Liminka, Lumijoki, Muhos ja Tyrnävä.
”Hallitus halusi vahvistaa Oulun seutua ja rikkoi samalla meidän yhteistoiminta-alueemme. Meiltä putoaa pohja pois.”
Pudasjärvikin päätti selvittää liitosta Oulun kanssa. Siitä ei Daavittilan mukaan kuitenkaan innostuttu: muille kelpaavat vain luonnonvarat mutta ei vastuu laajan pitäjän ihmisistä.
”Meillä lienee valtiovarainministeriön kanssa eri käsitys siitä, mikä on vahva kunta. Minusta se on kunta, joka pystyy vahvistamaan alueensa elinvoimaa siten, että koko kansantalouden perustekijät vahvistuvat. Suuret valtionosuudet eivät ole heikon kunnan merkki.”
Viime viikolla Kuntaliiton talous- ja rahoitusfoorumiin osallistunut Daavittila sanoo, että hallitus unohtaa kaupunkien ulkopuoliset alueet tyystin.
”Mitä näille alueille on ajateltu tapahtuvan? Miten sieltä otetaan se turve, puu, vesi ja ruoka? Kysymys on Suomen kansantalouden kasvun tekijöistä: uusiutuvista luonnonvaroista, energiasta ja vihreästä kasvusta.”
Daavittilan mielestä ajatus Suomesta palveluyhteiskuntana on pielessä: ei vihreä kasvu synny kemiantehtaalla, vaan pellolla, metsässä, suolla ja louhoksella.
”Onko se niin, että reppufirmat tuovat sinne jatkossa puolalaisia työntekijöitä korjuun ajaksi ja maksavat veronsa muualle? Sekö se hyödyttää meidän kansantalouttamme? Tämä siirtomaapolitiikka pistää oikein vihaksi!”
Daavittila kysyi asiaa oikein valtiovarainministeriöstä.
”Sanoivat, ettei ole aikaa höpöttää.”
Daavittila lyttää myös valtionosuusuudistuksen, sillä se pelkistää liikaa: ei ota huomioon paikallisia tarpeita ja koko maan etua, vaan suosii keskuskaupunkeja.
”Oulun valtionosuudet kasvavat 20 miljoonaa, mutta Pudasjärven putoavat 4 miljoonaa. Se tuo 4,5 veroprosentin lisäyspaineen sen lisäksi, että valtiontalouden säästämistarve toi jo 4.”
”Laskelmissa ei oteta enää huomioon hajanaista infraa, vaikka meillä on kaupungin vastuulla 600 kilometriä yksityisteitä, 52 vesiosuuskuntaa ja rakennamme nyt reilut 1 200 kilometriä laajakaistaa.”
”Ihmiset asuvat hajallaan, koska he viljelevät maata, nostavat turvetta, ovat kone- ja metsäkoneurakoitsijoita ja matkailuyrittäjiä. Puolet asukkaistamme asuu 15 kylässä haja-asutusalueilla, ja me pidämme siellä elämistä yllä.”
Laajennettu Oulu edellyttäisi Daavittilan mielestä uutta hallintomallia: ei torin laidalta johtamista vaan kunnanosahallintoa.
”Mutta sellaista Oulu ei halua.”
Erityisen huolissaan kaupunginjohtaja Daavittila on tulevaisuudesta: sosiaali- ja terveyspalveluista ja koulutuksesta.
”Jos lukio loppuu, kuinka saamme tänne koulutettua väestöä? Ei tule lääkäri-, sairaanhoitaja-, opettaja- tai matkailuyrittäjäperheitä, jos lapsi joutuu lähtemään lukioon tai ammattikouluun 100 tai 200 kilometrin päähän. Tämä yhtälö ei nyt pelitä.”
Ajatukset liikkuvista palveluautoista ovat hänestä ”naurettavia”.
”Korkeasti koulutettu lääkärikö istuisi päivän autossa ja ajaisi potilaan luokse 100 kilometrin päähän?”
Daavittilasta pitäisi nyt miettiä kaksitasoista kuntamallia ja kunnan perustehtäviä: mitä on tärkeää tehdä paikan päällä ja missä taas tarvitaan laajempaa näkökulmaa. Samoin pitäisi koota ihmiset eri alueilta miettimään vaihtoehtoja.
”Mekään emme tiedä, mikä on Pudasjärven paras, sillä olemme osa Suomea. Mutta laitamme oman pesämme kuntoon ja teemme kauaskantoisia päätöksiä: estämme velkaantumista, hoidamme ihmisiä hyvin, luomme nuorille toiveikkuutta ja yrittäjille mahdollisuuksia.”
Daavittila on miehensä ansiosta myös emäntä: viljelyksessä on ollut ruokohelpeä. Nyt on metsätila.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
