Imatran Partex-pajalla poistotekstiili silputaan ja litistetään tiukaksi kuljetusta varten. Materiaalia käytetään esimerkiksi komposiitin raaka-aineena.
Suomi kuuluu tekstiilien kierrätyksessä Euroopassa edelläkävijöihin – ekologisin vaate on silloin, kun sitä käytetään
Monia tekstiilikuituja voidaan käyttää uudelleen, mutta ei päästöttömästi. Heikkolaatuinen kuitu on heikko myös kierrätettynä.
Suomessa syntyy vuosittain 70–100 miljoonaa kiloa tekstiilijätettä. Kuva: LSJHNuhjuinen neulepaita, reikäinen t-paita ja kulahtanut mainospipo. Aktiivinenkaan kirppistelijä, korjaaja tai tuunaaja ei helposti löydä näille oikeaa osoitetta, kun oma käyttö loppuu.
Tekstiilijäte on ainoa kotitalouksien jätevirta, jota ei vielä kerätä Suomessa erikseen. Uudelleenkäyttöön, kuten kirpputoreille, kelpaamattomat tekstiilit saa toistaiseksi laittaa sekajätteeseen.
Virheellinen käsitys siitä, että se olisi kiellettyä, elää sitkeänä. Se liittyy vuoden 2016 alussa voimaan tulleeseen orgaanisen jätteen kaatopaikkakieltoon, joka rajoittaa monien jätemateriaalien, kuten tekstiilien, sijoittamista kaatopaikoille. Nämä kuivajätteet toimitetaan energiakäyttöön, eli poltettavaksi.
Tekstiilijätteen erilliskeräys tulee lakisääteiseksi EU:n alueella vuonna 2025. Suomi aikoo aloittaa erilliskeräyksen jo vuoteen 2023 mennessä.
Syytä onkin, sillä vaatteiden käyttöikä on lyhentynyt, vaikka halpojen vaatteiden tuotantoon liittyvät ongelmat ovat laajasti tiedossa.
Ennen erilliskeräyksen alkua riittää vielä tehtävää. Järjestelmä on luotava lähes tyhjästä. Euroopassakaan ei ole juuri valmiita malleja, sillä Suomi on yhdessä Ruotsin ja Hollannin kanssa edelläkävijöitä alalla.
Kiertotalousasiantuntija Sini Ilmonen Lounais-Suomen Jätehuollosta nimeää kolme tärkeintä kehityslinjaa: valtakunnallinen poistotekstiilien keräyksen koordinointi, lajittelun ja mekaanisen kuidunavauslinjaston kehittäminen sekä kierrätystekstiilin hyödyntäminen.
Muun muassa niihin pureutuu valtakunnallinen tekstiilin kierrätystä edistävä yhteistyöverkosto Telaketju, jota Lounais-Suomen Jätehuolto Oy yhdessä VTT:n kanssa hallinnoi.
Kierrätysketju on luotava huolella alkaen siitä, millaiset keräysastiat tarvitaan, jotta herkästi pilaantuvat poistotekstiilit saadaan kiertoon kuivina ja hyvässä kunnossa.
Avainroolissa on lajittelu. Poistotekstiilit on tarkoitus lajitella ensin paikallisesti. Esilajittelussa tekstiilimassasta pelastetaan kirpputoreille ja hyväntekeväisyysjärjestöille sekä tekstiilejä raaka-aineena käyttäville yrityksille ja työpajoille sopivat tekstiilit.
Muu materiaali voidaan lajitella joko värin tai materiaalin mukaan, loppukäytöstä riippuen. Tekstiilien käsittelyä kehitetään monessa paikassa.
LAB ammattikorkeakoulu kehittää parhaillaan teknologista ratkaisua, jolla voidaan varmistaa laadukas materiaali sen hyödyntäjille. Lounais-Suomen Jätehuolto on investoimassa linjastoon, jolla voidaan irrottaa kovat osat, kuten vetoketjut ja napit koneellisesti, sekä avata kuituja. Vastaavaa ei Suomessa vielä ole.
Kuitujen avaaminen lisää poistotekstiilin käyttömahdollisuuksia.
Parhaiten kierrätykseen soveltuvat sataprosenttiset materiaalit. ”Mitä vähemmän eri raaka-aineita, sen parempi. Kehotan kaikkia katsomaan ostopäätöstä tehdessä tuotelapun”, Ilmonen neuvoo. ”Esimerkiksi elastaani haittaa monia prosesseja. Jos sitä on paljon, jättäisin tuotteen kauppaan.”
Vaikeita kierrätettäviä ovat myös esimerkiksi toppatakit, joissa voi olla montaa eri materiaalia. Niiden osalta viisain valinta on ajaton ja laadukas takki, jolle riittää käyttöä pitkään. ”Ylipäätään olisi tärkeää ostaa vain sellaisia vaatteita, joita rakastaa, ja joista jaksaa huolehtia”, Ilmonen toteaa.
Huono laatu hankaloittaa myös kierrätystä. Kun kuitu on lyhyt ja heikko, se on sitä myös kierrätettynä, eikä kestä useampaa kierrosta uusiokäyttöä. ”Pikamuoti on iso haaste. Siinä pitäisi ottaa askel taaksepäin, ja miettiä, tarvitsenko oikeasti. Ostopäätökset vaikuttavat myös tuotantoon.”
Retroaarteita, kuten hyväkuntoisia vanhoja Marimekkoja ja muita kulttikuoseja automaattisen linjaston ei pitäisi repiä jatkossakaan, sillä ihminen päättää, mitä linjastolle laitetaan. ”Mitä pidempään vaate kiertää ehjänä, sen parempi”, Ilmonen linjaa.
Samaa mieltä on VTT:n erikoistutkija Pirjo Heikkilä. Hän ei tuomitse kokonaan myöskään sekoitekankaita.
”Todellinen ympäristövaikutus pitäisi miettiä vaatteen koko elinkaaren kautta. Jos sekoite pidentää tuotteen kestoa ja käyttöikää, se on eduksi. Käyttö on aina parempi kuin uudelleen prosessointi, joka tuottaa väistämättä päästöjä.”
Ilmonen kannustaa myös eri puolilla maata toimivia tekstiilipajoja jatkamaan. ”Siellä on jo ammattitaitoa ja osaamista.” Osa pajoista ottaa vastaan kuluttajien poistotekstiilejä.
Laajaa poistotekstiilin keräystä on jo kokeiltu Turun ja Rauman alueella sekä pääkaupunkiseudulla, jotta tulevalle linjastolle on materiaalia sitten, kun sitä tarvitaan. Koko Suomen tekstiilikierrätykseen Turun alueelle nousevan laitoksen kapasiteetti ei riitä.
”Tällä pilotilla etsitään ratkaisuja. Jos niitä löydetään tarpeeksi, laitteita hankitaan lisää. Kierrätyskuitujen hyödyntäjät ovat tässä avainroolissa”, Ilmonen sanoo.
Jatkossakin energiakäyttö on osa ratkaisua. Sinne päätyy noin kolmannes poistotekstiileistä. ”Se on vain hyväksyttävä.”
Näin on ainakin niin pitkään, kun kierrätettävyyttä ei oteta huomioon kankaiden ja vaatteiden suunnittelussa.
Kolmannes poistotekstiileistä voidaan käyttää uudelleen sellaisenaan tai korjattuna. Viimeinen kolmannes voidaan jatkossa hyödyntää materiaalikierrätyksessä, Ilmonen arvioi.
Kun suomalaisten tekstiilijätevirtoja arvioitiin vuonna 2012, materiaalikierrätykseen päätyi vain noin yksi prosentti hylätyistä tekstiileistä, ja uudelleen käyttöön muun muassa kirpputorien ja hyväntekeväisyystoimijoiden kautta noin viidennes.
Osa uudelleenkäyttöön kerätyistä tekstiileistä päätyy myymättöminä esimerkiksi ulkomaille, eikä niiden lopullista sijoituspaikkaa tiedetä varmasti, Heikkilä kertoo.
”Tästä pitäisi pyrkiä eroon suuntaamalla tulevaisuudessa suoraan materiaalikierrätykseen sellaiset tuotteet, jotka eivät enää kelpaa kenellekään käyttöön.”
Poistotekstiilin kierrätyksessä piilee bisneksen mahdollisuuksia, jonka vuoksi ala kiinnostaa jo lukuisia yrityksiä.
Suomessa valmistetaan poistotekstiileistä muun muassa paperia, komposiittia, suojamattoja ja teollisuuspyyhkeitä. Yritystä, joka tuottaisi kotimaassa kierrätysmateriaalista uutta tekstiiliraaka-ainetta vaatteiden valmistukseen, ei toistaiseksi ole.
”Tarvittava teknologia meillä on jo. Muovikuidut voidaan sulattaa, ja puhtaasta puuvillasta on mahdollista liuottaa selluloosaa, josta voidaan jalostaa esimerkiksi viskoosityyppisiä kuituja”, Heikkilä sanoo. ”Paljon riippuu yritysten mukaan lähtemisestä ja rahoituksesta.”
Suomen asema alan edelläkävijänä lupaa hyvää myös alan tuotteiden ja osaamisen viennille. ”Alalla tapahtuu lähivuosina paljon niin Suomessa kuin koko EU:ssa.”
Minne poistotekstiilit?
Nykyisen jätelain mukaan kuivajätettä, erilliskeräily alkaa vuonna 2023
Uudelleen käyttöön sopivat suunnataan kirpputoreille ja hyväntekeväisyyteen
Rikkinäisiä ja suoraan uudelleen käyttöön sopimattomia poistotekstiilejä ottavat vastaan ainakin: Recci (pääkaupunkiseutu), jotkin vaatekaupat kuten H&M, KappAhl ja Lindex, kierrätystekstiilityöpajat kuten Nextiili Tampereella, Partex-paja Imatralla ja Texvex-paja Forssassa
Poistotekstiiliä kerätään koeluontoisesti pääkaupunkiseudulla sekä Turun ja Rauman seudulla, jonne on tulossa uusi lajittelulaitteisto tänä vuonna.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
