Kirja Vähätelty poika äidin omaishoitajana
Sarjakuvaromaani Peräkammarin poika syntyi Katja Ketun ja Jan Anderssonin yhteistyönä. Molemmat ovat opiskelleet animaatiota, mutta tarinan piirsi Andersson yksin.
Kirja tyrmää oitis synkkyydellään, mustilla alkulehdillä ja luurankokuvien vyörytyksellä. Vasta sulattelun jälkeen kykenin ottamaan sinänsä kiinnostavan tarinan vastaan.
Jalmari on kaksoisveljistä heiveröisempi, alakynteen jäänyt sarjakuvia ahmiva pahkakellojen näpertäjä. Olosuhteet ja luonne ovat tehneet hänestä äidin omaishoitajan. Äidin vaatimukset ja ylivoimaisen veljen vierailu taannuttavat aikuisen miehen pojaksi, joka kyllä yrittää parhaansa.
Vanha talo putkistoineen vertautuu sairaaseen äitiin: ruoste ja rappeutuminen ovat syöpä, kuoleman ase. Koti kuiskii alitajuntaan tarttuneita muistoja. Seinät ja esineet motkottavat äidin äänellä.
Siinä kun Hugo Simberg maalasi luurankohahmot kuuntelijoiksi, puutarhureiksi ja surumielisiksi saattajiksi, Anderssonin kuolema etenee raivokkaasti päämäärään. Lopputulos on surrealistinen painajainen.
Herkälle pojalle lapsuudenkoti on kohtu, josta ulos pääsy on kivulias uusi syntymä.
Jalmarin syyllisyydet, kaipaukset ja vapautumisen ensiaskeleet on hyvin nähty, vaikka symbolit miltei hukkuvat kauhun kuviin. Silti, toisin kuin räiskintätuotannon tuhokuvastoilla, tällä teoksella on inhimillinen elämäntarina kerrottavanaan.
Anelma
Järvenpää-Summanen
Jan Andersson, Katja Kettu: Peräkammarin poika. 135 sivua. Otava.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
