”Pitää keskittyä siihen, mihin voidaan vaikuttaa” – Ukrainan voitto on paras tilaisuus muuttaa Venäjää, arvioi brittitutkija

Tuoreessa kirjassaan Venäjän sota McGlynn selittää sekä sitä, miksi enemmistö venäläisistä tukee sotaa, että sitä, miksi tähän asenteeseen on turha yrittää ulkopuolelta suoraan vaikuttaa. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO.  

Filosofian tohtori Jade McGlynn myöntää neuvon kuulostavan oudolta tullakseen Venäjän kielen ja kulttuurin tutkijan suusta. Hänen mielestään länsimaiden pitäisi nyt unohtaa Venäjä ja venäläiset ja keskittää voimavaransa Ukrainan voiton varmistamiseen sodassa.

Tuoreessa kirjassaan Venäjän sota McGlynn selittää sekä sitä, miksi enemmistö venäläisistä tukee sotaa, että sitä, miksi tähän asenteeseen on turha yrittää ulkopuolelta suoraan vaikuttaa.

”Pitää keskittyä siihen, mihin voidaan vaikuttaa, ja Ukrainan voittoon länsi voi vaikuttaa”, McGlynn sanoo STT:n haastattelussa.

Asiat eivät kuitenkaan ole irrallaan toisistaan, sillä Ukrainan voitto sodassa on McGlynnin mukaan myös paras tilaisuus saada aikaan jotain muutosta Venäjällä.

Se menisi jotenkin näin: mahdollisimman suuri osa miehitetyistä alueista takaisin Ukrainalle lännen tuella ja investointeja sekä muuta pitkäjänteistä apua niin paljon, että Ukrainasta tulisi venäläisille jonkinlainen "demokratian ja mahdollisuuksien Länsi-Berliini" – "elävä mainos" paremmasta.

”En usko asenteiden Venäjällä muuttuvan, ellei Ukraina voita sotaa”, aiemmin pitkään Venäjällä asunut McGlynn sanoo.

Voitto on ehkä vielä kaukana, mutta myös edellytys kestävälle muutokselle, koska nyt ei käydä vain Vladimir Putinin vaan myös Venäjän sotaa.

”Presidentti voi keskeyttää "sotilaallisen erikoisoperaation", mutta vain venäläiset voivat lopettaa sodan. Jos he päättävät tehdä niin, sitten eräänä päivänä Ukrainan voitosta voi tulla myös venäläisten voitto”, McGlynn kirjoittaa.

Luotettavien mielipidemittausten puuttuessakin voidaan McGlynnin mukaan varmuudella sanoa, että suuri osa venäläisistä kannattaa sotaa ja vielä suurempi osa hyväksyy sen. Tämä johtuu osaltaan hallinnon erittäin kovista otteista sodan vastustajia kohtaan, mutta se ei selitä kaikkea.

”Luonnehdinnat siitä, että Putinin Venäjä olisi stalinistinen valtio, eivät pidä paikkaansa”, McGlynn sanoo.

Miljoonien tappamisen sijaan nyky-Venäjällä on vangittu satoja ja luotettu esimerkin voimaan antamalla ankaria rangaistuksia joillekin näkyville sodan vastustajille.

Pelon merkitystä venäläisten mielipiteeseen on McGlynnin mukaan liioiteltu. Liian vähälle huomiolle taas on jäänyt se, että venäläiset haluavat selittää asiat itselleen parhain päin. McGlynnin mukaan on nimittäin lapsellista ajatella, että venäläiset eivät tietäisi, mitä he tarkalleen tukevat kun tukevat sotaa.

Kymmeniintuhansiin sosiaalisen median Telegram-postauksiin ja Venäjän tiedotusvälineiden ohjelmiin tutkimuksessaan perehtynyt McGlynn väittääkin, ettei Venäjän propagandan sisältö ole tulosta mistään Kremlin väkisin tuputtamasta narratiivista.

”Se on tulosta erilaisten toimijoiden, mukaan lukien tavallisten venäläisten, yhdessä tekemästä mukavammasta versiosta heitä ympäröivästä maailmasta”, McGlynn kirjoittaa.

Tällaiseen tarinaan on lännen turha yrittää vaikuttaa faktantarkistuksella tai vastaamalla disinformaatioon tosiasioilla, koska niistä ei ole kyse. Sen sijaan kyse on käsityksestä, jonka mukaan Venäjällä on oikeus olla suurvalta, jolla on oikeus etupiireihin ja oikeus kostaa aiemmat nöyryytyksensä muiden kustannuksella, McGlynn kirjoittaa.

Siinä missä sodan aktiivisia vastustajia on Venäjällä vähän, eivät myöskään sodan aktiiviset kannattajat ole McGlynnin mukaan edustava joukko. Suurin osa kansasta on jonkinlaisia passiivisia kannattajia, myöntyjiä tai vain apaattisia omista asioistaan huolehtijoita, mikä sopii hyvin myös Venäjän johdolle.

”Kreml ei luota mihinkään vapaaehtoisesti tehtyyn poliittiseen tekoon. Ei, vaikka sillä tuettaisiin valtaapitäviä”, McGlynn kirjoittaa.

Hiljainen suostumus ei hänen mukaansa vapauta täysin vastuusta.

”Se ei ole neutraali teko, vaikka kuinka toivoisi, että se voisi olla.”

McGlynnin mukaan nyt käynnissä oleva sota ei voi todella loppua, ennen kuin venäläinen eliitti ja tavalliset ihmiset häviävät, tai mieluummin luovuttavat, todellisuutta vastaan käymänsä taistelun.

”Vaikka sodassa on sinänsä kysymys Ukrainasta, sotaa ei voida ratkaista Ukrainassa, koska sen syyt ovat venäläisessä poliittisessa ja yhteiskunnallisessa kuvittelussa siitä, mikä heidän maansa on ja mikä sen täytyy olla”, McGlynn kirjoittaa.

Hän ei näe tällaisen muutoksen olevan todennäköinen lyhyellä tähtäimellä, mikä on Suomen kaltaisten maiden kannalta realistisuudessaan synkkä näkymä. Tutkijan mukaan Venäjä ei voi koskaan olla rauhassa naapureidensa kanssa ennen kuin se on rauhassa itsensä ja oman historiansa kanssa.

Haastattelussa McGlynn harmitteleekin sitä, ettei lännessä ole kaikesta Ukrainalle annettavasta avusta ja tuesta huolimatta kunnolla käsitetty sitä, kuinka suuret panokset tässä sodassa todella ovat pelissä. Tutkijana myös Washingtonissa työskennelleen McGlynnin mukaan esimerkiksi Yhdysvallat ei halua Ukrainan voittavan Venäjää niin totaalisesti, että se saisi kaikki alueensa takaisin.

”Jos Yhdysvallat sitä haluaisi, se aseistaisi Ukrainaa eri tavalla”, McGlynn sanoo.

Tutkijan mukaan länsimailla olisi syytä kääntää katse myös omiin yhteiskuntiinsa ja ottaa oppia Ukrainasta.

”Mikään toinen Euroopan maa ei olisi ollut yhtä sinnikäs ja sankarillinen maailman toiseksi suurimman armeijan hyökkäyksen edessä”, hän kirjoittaa.

McGlynn muistuttaa ukrainalaisten lähteneen vuonna 2013 kaduille protestoimiaan silloisen presidentin Viktor Janukovytshin hanketta perua kauppasopimuksen solmiminen EU:n kanssa ja vaihtaa se lähentymiseen Venäjään. Tutkijan mukaan ukrainalaiset siis kieltäytyivät antamasta periksi Venäjän painostukselle saadakseen halpaa energiaa ja helppoa rahoitusta.

”Samaa ei voida sanoa mistään länsieurooppalaisesta maasta”, McGlynn sanoo.