THL: Lintuinfluenssa tarttuu turkistarhoilla eläimestä toiseen – uudet virusmuunnokset voivat sairastuttaa myös ihmisiä

Turkiseläimet elävät hyvin tiiviisti, mikä luo THL:n mukaan otollisen alustan virusten nopealle leviämiselle ja muuntumiselle. Kuva: Johannes Tervo

Turkistarhoille Suomessa iskenyt lintuinfluenssa tarttuu myös turkiseläimistä toisiin eikä vain linnuista eläimiin, tiedottaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Lintuinfluenssatartunnan saaneiden turkiseläinten virusten perimää on tutkittu niin sanottujen sekvenssianalyysien avulla. Aineisto koostuu lähes sadasta näytteestä, jotka on kerätty 24 tilalta heinä-elokuussa.

”Useissa viruksissa on havaittu huolestuttavia mutaatioita, jotka viittaavat virusten sopeutumiseen nisäkkäisiin. Mitä pidempään virukset pääsevät kiertämään nisäkkäissä, sitä suurempi riski on uusille muunnoksille, jotka voivat aiheuttaa tartuntoja myös ihmisille”, sanoo tiedotteessa THL:n erikoistutkija Erika Lindh.

Turkiseläimet elävät hyvin tiiviisti, mikä luo THL:n mukaan otollisen alustan virusten nopealle leviämiselle ja muuntumiselle.

Ruokavirasto määräsi 13.9. kaikki ketut ja supikoirat lopetettavaksi turkistarhoilta, joilla on todettu lintuinfluenssatartunta. Kaikki minkit on määrätty tartuntatarhoilta lopetettavaksi jo aiemmin.

”Ruokaviraston päätös varmistaa sen, että oireisilla tiloilla tartuntaketjut saadaan katkaistua. Tartunnan saanut eläin voi kuitenkin olla myös oireeton, joten on hyvä, että virasto aloittaa laajemmat tarkastukset kaikilla turkistiloilla pikaisesti”, sanoo tiedotteessa THL:n terveysturvallisuusosaston johtaja Otto Helve.

THL:n riskiarviossa on jo aikaisemmin huomioitu tartuntojen todennäköinen leviäminen turkiseläinten välillä. Näin ollen laitoksen lintuinfluenssaa koskeva riskinarvio ei ole toistaiseksi muuttunut.

Helven mukaan tartuntojen riski tarhoilla on minimoitava eläinten ja ihmisten suojaamiseksi.

”Lintuinfluenssaepidemioiden ja siten tarhoilla tapahtuvien ihmistartuntojen ja pandeemisten mutaatioiden riski on läsnä myös tulevaisuudessa, jos riittäviä pysyviä muutoksia bioturvallisuuden parantamiseksi ei tehdä.”