Pohjois-Lapissa vielä runsaasti routaa ‒ myöhäinen kevät tasannut tilannetta

Lapissa routaa esiintyy vielä laajasti, mutta lunta on enää vain Kilpisjärvellä. Kuva: Arto Komulainen

Routaraja kulkee tällä hetkellä Tornio‒Kuusamo-akselilla, ja sen eteläpuolella routa on jo kokonaan sulanut. Käsivarren Lapissa ja Inarissa sitä on vielä kuitenkin paikoitellen jopa metrin syvyydessä.

Routa-alueen eteläreuna ei kuitenkaan kerro täysin tilanteesta, sillä Lapissa roudan syvyys vaihtelee paikallisesti merkittävästi riippumatta siitä, kuinka pohjoisessa ollaan.

”Menneen talven lumitilanne vaikuttaa roudan syvyyteen maan kosteuden ja maalajin ohella”, kertoo Suomen ympäristökeskuksen (Syke) hydrologi Yrjö Kivinen.

Kivisen mukaan routatilanne on tällä hetkellä Lapissa normaali, vaikka talvella routaa oli keskimääräistä vähemmän. Myöhäinen kevät on tasannut tilannetta.

Pintamaasta routa on jo sulanut suurimmilta osin ympäri Lappia, ja viimeisimmissäkin paikoissa pintarouta sulaa pois juhannuksen aikaan.

Routa sulaa sekä alhaalta ylöspäin että ylhäältä alaspäin. Tästä kaksisuuntaisesta liikkeestä johtuen sulan pintamaan alle voi jäädä routalinssejä, jotka sulavat vasta heinäkuun aikana.

Pohjoisimmassa Lapissa on myös alueita, joissa routa ei sula kokonaan pois kesän aikana.

”Kyseiset ylivuotiset routa-alueet eivät ole varsinaisesti ikiroutaa, vaikka ne voivat kestää täysin sulamatta sata vuotta. Tällaista routaa esiintyy palsasoilla”, Kivinen avaa.

Palsakummun sisällä oleva routasydän kasvaa ja kasvaa, kunnes turvekumpu rikkoutuu aloittaen roudan sulamisen.

Palsasoita on enimmäkseen Enontekiöllä, Inarissa ja Utsjoella. Suomen vanhimpien palsojen arvellaan olevan jopa 2000 vuoden ikäisiä.

1970-luvulta lähtien roudan mittaamiseen on ollut käytössä maahan laitettavat polykarbonaattiputket, joiden sisällä on veden ja metyleenisinin seosta.

Routaputki koostuu kahdesta sisäkkäisestä putkesta. Niin sanottu ulkoputki on pysyvästi sijoitettu maahan tehtyyn reikään. Siinä on asteikko lumenpaksuuden määrittämiseksi maanpinnasta ylöspäin ja nesteputkessa roudan mittaamista varten maanpinnasta alaspäin.

Kun lämpötila laskee pakkasen puolelle, veteen liuotettu metyleenisini kuivatislautuu maahan asennetussa routaputkessa värittömäksi veden jäätyessä, jolloin voidaan lukea roudan alaraja. Putkea käännettäessä voidaan tarkastaa puolestaan pintamaan roudan sulaminen.

Vaikka monia mittauksia on jo automatisoitu, ei Kivinen usko automatisaation leviävän ainakaan lähivuosina ihmistyötä vaativaan routamittaukseen. ”Tekniikan kehittyessä tilanne voi kuitenkin muuttua”, hän pohtii.

Routaennusteiden tekeminen on roudan mittaamista monimutkaisempaa. Hydrologisessa mallissa on pohjana mitatut havainnot, joihin yhdistetään sääennusteita sekä toteutunut sää lämpötilan ja sademäärän osalta.