Kaasuputkien tuhoamisessa ja Itä-Ukrainan valekansanäänestyksissä näkyy sovittamaton ristiriita: Voidaanko Venäjän ja lännen avointa sotaa enää välttää?
Presidentti Vladimir Putin on polttanut sillat ja tuhonnut mahdollisuutensa perääntyä. Nyt Kremlin diktaattori kokeilee häikäilemättä, mikä provokaatio on USA:lle ja sen liittolaisille liikaa.
Vaikka on vaikea ymmärtää, miksi Kremlin vasallit tuhoaisivat venäläisen yhtiön omistaman Nord Stream -kaasuputken, vähintään yhtä vaikeaa on löytää muita tahoja, joiden tarkoituksia poikkeuksellinen terrori-isku palvelisi. Kuva: Handout29.9.202205:00
Lännen johtajat eivät ole lähteneet syyttämään Venäjää Itämeren halki Saksaan kulkevien Nord Stream –kaasuputkien sabotaasista. Kaikki, presidentti Sauli Niinistö ja Sanna Marinin (sd.) hallituksen avainministerit muiden mukana, ovat korostaneet, että asia pitää selvittää perusteellisesti ennen kuin lähdetään syyttämään ketään tai esittämään arvioita vastuullisista.
Näin toimivat demokratiat. Pelisäännöistä pidetään kiinni, vaikka yksikään varteenotettava asiantuntija ei ole esittänyt uskottavaa teoriaa siitä, miksi joku muu taho kuin Venäjä räjäyttäisi tässä tilanteessa kaasuputkiin massiiviset reiät.
Vakuuttavat päätelmät esimerkiksi siitä, että kaasuputki-iskun takana on Venäjän asevoimien tiedustelupalvelun GRU:n Kaliningradiin sijoitettu erikoisryhmä eivät nekään horjuta oikeudentuntoista länttä.
Ensin tutkitaan ja vasta sitten hutkitaan
Samaan aikaan Moskova tekee itsestään uhrin. Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov tuomitsee spekulaatiot Venäjän osallisuudesta ”tyhmiksi ja absurdeiksi” ja vaatii sekä ripeää että perusteellista tutkintaa.
Yhdessä asiassa Peskov on oikeassa: Tilanne on absurdi.
Mistä se kertoo? Se kertoo Venäjän ja lännen välisestä sovittamattomasta ja syvenevästä ristiidasta. Venäjä elää eri todellisuudessa kuin länsi ja paluu yhteiseen todellisuuteen alkaa olla mahdotonta.
Kun länsi sanoo, että kaasuputki-iskun tekijä pitää selvittää, se tarkoittaa, että tekijä tai tekijät todella kaivetaan esiin. Tässä tapauksessa Tanskan ja Ruotsin viranomaiset pyrkivät Yhdysvaltain ja Saksan tuella kääntämään kaikki kivet syyllisten löytämiseksi.
Kun Venäjä sanoo selvittävänsä joko tällaisten vastaavien tapausten tai vaikka maassa tapahtuvien poliittisten murhien tekijät, Putinin turvallisuuskoneisto kehittää sujuvasti ja nopeasti todisteet siitä, ettei Kremlillä ole mitään tekemistä väitettyjen rikosten kanssa. Esimerkkejä tästä löytyy viime vuosilta loputtoman paljon.
Britannian viranomaiset todistivat jotakuinkin aukottomasti, että kolme Venäjän sotilastiedustelun työntekijää yritti maaliskuussa 2018 surmata ex-vakooja Sergei Skripalin ja tämän tyttären Salisburyssa Englannissa. Venäjä tietysti torjui syytökset aukottomista todisteista huolimatta.
Vaikka näitä pöyristyttäviä tapauksia on lukemattomia, lännen johtajat pitävät tiukasti kiinni siitä, että vastuu kaasuputki-iskusta sälytetään Venäjälle vasta sitten, kun löytyy riittävästi todisteita. Näin siitä huolimatta, vaikka Venäjä kiistää osallisuutensa vuorenvarmasti.
Toisaalta tämä on kunnioitettavaa. Erityisesti EU ei väsy korostamasta oikeusvaltioperiaatteiden merkitystä. Niistä pidetään kiinni, vaikka hyvin tiedetään, ettei niillä Putinin vastaisissa väännöissä ole mitään arvoa.
Toisaalta se on myös pelottavaa erityisesti nyt, kun Ukrainan sodassa on siirrytty uuteen entistä vaarallisempaan vaiheeseen.
Suorastaan hälyyttävällä tavalla Venäjän ja lännen välinen ristiriita ja eri todellisuudet näkyvät Itä-Ukrainassa.
Moskovan masinoimat valekansanäänestykset Ukrainalle kiistatta kuuluvien alueiden liittämisestä Venäjään sotivat kaikkia kansainvälisiä pelisääntöjä vastaan. Mikään itseään kunnioittava demokratia ei voi niitä tunnustaa, mutta se ei Putinia hetkauta.
Odotus on, että jo perjantaina Venäjän johtaja pitää maansa parlamentin molemmille kamareille puheen, joka käytännössä sinetöi Itä-Ukrainan alueiden siirtymisen osaksi Venäjää. Kremlissä lähdetään siitä, että itäukrainalaiset itse haluavat liittyä. Sen vahvistaa putinilaisessa todellisuudessa kansanäänestys, jossa äänestäjiä piiskattiin aseet kädessä uurnille vetämään rasti oikeaan ruutuun.
Jatkossa Ukrainan vastahyökkäykset sen omalla omalla maaperällä ovat Putinin mielestä hyökkäyksiä Venäjälle. Nämä lännen aseapuun perustuvat ”valloitusyritykset” Kremlin diktaattori on luvannut torjua tarvittaessa vaikka ydinaseilla.
Putinin liikkeet ja kapseloituminen omaan totuutta hylkivään todellisuuteen ovat kiistatta epätoivoisia. Venäjän johtaja on itse tuhonnut itseltään kaikki perääntymisen mahdollisuudet. Samassa rytäkässä hän on polttanut siltoja viimeisiin liittolaisiinsa, erityisesti Kiinaan ja Intiaan.
Myös Venäjän sisäinen sekasorto kasvaa, koska osittainen liikekannallepano on osoittanut, ettei keisarilla ole enää vaatteita. Vielä sisäinen turbulenssi ei kuitenkaan ole niin kovaa, etteikö Putin voisi korottaa panoksiaan järjettömässä lännen vastaisessa pelissä.
Nyt kysymys kuuluu, missä menee USA:n ja sen liittolaisten raja?
Miten reagoidaan, jos kaasuputkisabotaasin jäljet johtavat Kremliin, mutta Kreml kiistää? Käytännössä silloin on todistettu, että Venäjä on tehnyt terrori-iskun Naton alueelle? Riittävätkö silloin pelkät talouspakotteet?
Ja annetaanko Ukrainan lähteä valloittamaan yhdysvaltalaisilla aseilla Venäjään laittomasti liitettyjä alueita takaisin, kun Putin tulkitsee sen hyökkäykseksi Venäjälle? Periaatteessa pitäisi antaa, koska liittämistä ei kukaan tunnusta, mutta seuraukset olisivat kohtalokkaita.
Näihin kysymyksiin voi vastata vain kysymyksellä: Voidaanko lännen ja Venäjän välistä avointa aseellista konfliktia enää välttää?
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
