Pakkaspäivät ovat oivia tilaisuuksia bongata haloilmiöitä − bongausharrastuksen Suomeen tuonut asiantuntija selittää, miksi näin on ja mistä ilmiö johtuu
Haloilmiöitä voi havaita ympäri vuoden, mutta erityisesti talvipäivät tarjoavat siihen hyvän tilaisuuden.
Kuva: Maija SavolainenHaloilmiöt syntyvät maan ilmakehässä, kun auringon, kuun tai jonkin muun kirkas valo heijastuu tai taittuu jääkiteestä.
Ilmiön syntyminen vaatii, että jossain kohdassa ilmakehää on riittävän kylmää. Kylmyyden ei kuitenkaan tarvitse olla maanpinnalla. Haloilmiöitä voi nähdä myös kesällä, ja silloin jääkiteet ovat 8–10 kilometrin korkeudessa yläpilvissä.
Yleisimmin aurinko tai kuu synnyttävät haloilmiön.
Jääkiteitä on hyvin monenlaisia. Sen vuoksi myös haloja on monia erilaisia, kaikkiaan yli 70.
”Valo voi ottaa jääkiteen läpi monta eri reittiä ja jääkiteet voivat leijua ilmassa eri asennoissa”, haloilmiöiden havaintoverkon Suomeen aikoinaan perustanut ja haloilmiöitä tutkinut Marko Pekkola selittää syytä erilaisten haloilmiöiden suurelle määrälle.
Suurin osa haloilmiöistä on harvinaisia.
Yleisin haloilmiö on 22 asteen rengas. Kyse on siitä, että auringon ympärille muodostuu rengas, joka on 22 kulma-asteen etäisyydellä.
”Siellä voi olla vain pieni kaistale rengasta niin, ettei monikaan kiinnitä siihen huomiota tai sitten se voi olla hyvinkin kirkas ja kokonainen”, Pekkola kertoo.
Yleinen halomuoto on myös auringonpilari, joka näkyy tyypillisesti silloin, kun aurinko on hyvin matalalla, sekä silloin, kun jääkiteet ovat pakkasen takia maanpinnan tasossa. Siinä auringon ympärille muodostuu pystysuora pilari. Kuun ympärile syntyvä vastaava ilmiö on nimeltään kuunpilari.
Pakkasyössä näkyy myös keinovalopilareita, joita aiheuttavat esimerkiksi autojen etuvalot ja katuvalot.
Yleinen halomuoto on myös sivuaurinko tai sivukuu, jossa valonlähteen kuvajaiset näkyvät niistä 22 asteen päässä vaakatasossa.
Haloilmiöt voivat näkyä eri väreissä. Kun valo taittuu, esiin voivat tulla kaikki sateenkaaren värit. Valkoisissa tai muissa yksivärisissä haloissa taas on kyse heijastumisesta.
Toisin kuin voisi luulla, haloilmiöiden näkeminen ei vaadi maan pinnalle pakkasta. Talvinen ja aurinkoinen pakkaspäivä on siitä huolimatta hyvä ajankohta bongata haloilmiöitä.
Jos haloilmiön haluaa bongata, Pekkola neuvoo suuntaamaan laskettelukeskuksen läheisyyteen silloin, kun keskuksessa on lumetus käynnissä.
”Lumitykit voivat saada aikaan runsaasti tiivistymisytimiä, joista seurauksena on erityisen näyttäviä haloilmiöitä”, hän valaisee.
Kun taivas on pilvessä, haloja ei yleensä kannata odottaa näkevänsä. Jos talvella olosuhteet ovat suotuisia jääkiteiden muodostumiselle, katuvalot voivat kuitenkin saada aikaan haloilmiöitä, vaikka pilvipeite olisikin runsasta.
Suurimman osan aikaa vuodesta on sellainen tilanne, että jos taivaalla ei ole lainkaan yläpilviä, ei myöskään näy haloja.
Mistä haloilmiöt sitten ovat saaneet nimensä? Sana halo on peräisin kreikan kielen halos-sanasta, joka on tullut englantiin latinan kautta.
”Aika monenlaista kehää ja rengasta tarkoittavaa ilmiötä kuvataan sanan halo kautta. Halosta puhutaan monissa merkityksissä ja eri tieteenaloilla”, Pekkola kertoo.
- Osaston luetuimmat
