Sitä saa mitä tilaa
Suomalaiset haluavat halpaa ruokaa, kauppa vaatii teollisuudelta halpaa ruokaa, teollisuus vaatii tuottajilta halpaa raaka-ainetta. Tuotantoketjut pitenevät ja monimutkaistuvat, ketjussa on monia ja monenlaisia toimijoita, laadun valvonta vaikeutuu.
Kaupan ketjut valmistuttavat tuotteita joissa hinta on halpa, esimerkiksi Rainbow-tuotteet, X-tuotteet, Pirkka-tuotteet ja niin edelleen. Viimeaikaiset tapahtumat, hulluruoho ja niin edelleen, osoittavat millaisia vaaroja tällaisessa kehityksessä on. Toinen tavoite näillä tuotesarjoilla, kaupan ketjuilla on saada kotimainen tuottaja polvilleen.
Jos suomalaiset vaatisivat laadukkaampia, terveellisempiä tuotteita, joissa ei ole turhia E-koodeja ja joiden tuotantoketju on lyhyt ja läpinäkyvä, niitä olisi nykyistä enemmän tarjolla. Uskon, että silloin joku kauppaketju varmasti haluaisi profiloitua ja erottautua kilpailijoita keskittymällä valikoimissaan vain kotimaiseen lähi- ja luomuruokaan.
Tämän jälkeen kun luomutuotteiden volyymit kasvavat, niin hinnatkin halpenevat. Sen lisäksi työ ja eurot pysyvät kotimaassa. Volyymien kasvaessa mahtavat markkinat odottavat itärajan tuolla puolen, sielläkin ollaan heräämässä luomuun.
Kannattaa myös muistaa että koskaan suomalaisella ei ole mennyt ruokaan palkastaan niin vähän kuin tänään ja koskaan suomalainen ei ole ollut niin tietämätön ruuan alkuperästä kuin tänään.
Luomupekka
Pekka Rusila
Heinola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
