Omia näkemyksiä ja mietteitä

Vanhat ihmiset tarvitsevat hyvää huolenpitoa, ravitsevaa ruokaa sekä mielekästä tekemistä, 15-vuotias Vili Hernetkoski kirjoittaa. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkisto

Olen tässä pitkään jo lukenut ja ihmetellyt tätä Suomen politiikkaa, ja nyt alkaa huoli kasvaa. Mihinkähän tämä touhu on oikein menossa?

Eniten mietityttää maaseudun ja haja-asutusten kohtalo. Miten niille käy tämän kuntauudistuksen toteuduttua lopullisesti?

Kysynpähän vaan, että ajattelevatko herrat siellä hallituksessa meidän maaseudun ihmisten kannalta näitä asioita?

Yhdistetään vaan kuntia lisää ja lisää, niin sitähän saa viikon viipyä asioillakin jo, kun ne lähipalvelut on keskitetty kivasti sinne kauas.

Ja kyllä minä olen senkin asian huomannut, että tämä nykyinen hallitus pitää vaan Etelä-Suomen kaupunkialueiden puolia. Kuka siellä olisi Pohjois-Suomen puolia pitänyt ja asioista huolehtinut?

Jokaisella kunnalla on oikeus itsenäisyyteen, omiin sosiaali- ja terveyspalveluihin, kouluihin ja päätäntävaltaan. Mutta valitettavaa on se, että palveluita joudutaan pakolla keskittämään ja kuntia yhdistämään joko vallitsevan taloustilanteen tai muun syyn takia.

Tässäkin asiassa tosin on huomioitava se, että miksi liittyä esimerkiksi peruspalvelukuntayhtymään, jos sille ei ole edellytyksiä? Tästäkin asiasta voi olla montaa mieltä.

Minä olen monesti myös miettinyt vanhusten elämää, että mitä se on nykyaikana. Oikein kammoksuttaa sellainen laitos, jossa on harmaan väriset lattiat ja seinät. Muutama viherkasvi käytävän varrella. Kyseisen kuuloiseen laitokseenko ne vanhukset sitten viedään?

Miettikää, millaiselta se itsestä tuntuisi.

Vanhat ihmiset tarvitsevat hyvää huolenpitoa, ravitsevaa ruokaa sekä mielekästä tekemistä. Vanhainkodeista pitäisi tehdä viihtyisän näköisiä, erilaisia raanuja seinille ja vanhat kunnon räsymatot lattioille, piironkeja ynnä muuta sellaista.

Eiköhän heti vanhuksille tulisi viihtyisä ja kodikas olo, kuin silloin ennen muinoinkin. Pienilläkin asioilla ja muutoksilla saataisiin aikaan iloa ja onnellisuutta.

Ja tämä laitosruoka on minun suurin vihankohteeni. Miksi hyvät ihmiset ei käytetä kouluissa sekä muissa laitoksissa lähiruokaa? Miksi ei tehdä itse sitä ruokaa, kun siellä keskuskeittiöissä työskentelee varmasti sellaisia henkilöitä, jotka osaavat tehdä aitoa kunnon ruokaa?

Tiedättekö, miten suuri terveydellinen hyöty tästä olisi, jos ruuat tehtäisiin itse tuoreista raaka-aineista, eikä käytettäisi eineksiä? Raaka-aineiden tuoreus ja laatu lisää ruuan maukkautta sekä ravintorikkautta.

Vielä tulee aika, jolloin pientilojakin arvostetaan ja heille annetaan mahdollisuus. Toki kaikenkokoiset tilat ovat tärkeitä, mutta suosio kohdistuu enemmänkin suurtiloihin, kuin pienempiin tiloihin.

Olen aina ihmetellyt sitä, miksi kaikki pitää olla niin suurta ja hienoa ja koneellistettua. Eikö pienemmälläkin ja yksinkertaistetullakin pärjää?

Olen tämän vasta niin kovin lyhyen elämäni aikana kunnioittanut todella syvästi maidontuottajia, viljelijöitä sekä maatalousalan ihmisiä, joiden käsissä on Suomen ruuantuotanto. Viljelijät tarvitsevat tukea, arvostusta ja ymmärrystä nykyaikana. Se on edelleenkin työtä ja työtä, periksi antamatonta työtä.

Vili Hernetkoski

15 v. (kesk.)

Pyhäjärvi

Avaa artikkelin PDF