Saisiko olla jotain muuta kuin nauravat nakit?

Lähiruuasta, luomusta ja ruokakulttuurin vaalimisesta on puhuttu jo jonkin aikaa innokkaasti. Ravintolat ovat lisänneet ruokalistoihinsa merkintöjä raaka-

aineiden alkuperistä ja kertovat käyttävänsä vain vastuullisesti pyydettyä kalaa.

Muutosta ei valitettavasti ole kuitenkaan saatu jalkautettua ihan kaikkien

ravintola-asiakkaiden lautaselle. Jos

ravintolalla on oma ruokalista lapsille, sen sisältö on vakio. Nauravat nakit

ranskalaisilla, lihapullat sekä perunamuusi ja kanakori ranskalaisilla ovat syöpyneet lasten ruokalistoille.

Ei lihapullissa ja perunamuusissa

mitään vikaa olisi, jos tarjolla olisi itse tehtyjä lihapullia, mutta lähes poikkeuksetta kyse on eineslihapullista. Miksi nauravat nakit -annoksen nakit eivät ole nitriitittömiä A-luokan nakkeja vaan

jotain, mitä tukusta halvimmalla saa?

Aikamoista asiakkaiden ylenkatsomista, sanoisin.

Mutta kun lapset tykkäävät ja vanhemmat haluavat näitä ruokia lapsilleen tilata, lienee vastaus. Jos näin tosiaan on, miksi sitä ei haluta tehdä laadukkaasti? Lapset kasvavat aikuisiksi ja ravintoloiden tulevaisuuden asiakkaiksi.

Onneksi monissa ravintoloissa

pystyy tilaamaan puolikkaan aikuisten

annoksen lapselle. Onneksi on myös ihan oikeita ravintoloita, joilla ei edes ole lasten ruokalistaa, vaan lapselle

kootaan annos ihan niistä samoista

raaka-aineista kuin aikuisillekin

asiakkaille.

Kun lapsiperhe tulee ravintolaan, kyse on koko perheen palvelusta. Pikaruokaravintoloissa tämä toteutuu, niin

irvokasta kuin se jollain tapaa onkin. Kaikille tarjotaan periaatteessa samaa ruokaa ja sitä tarjotaan nopeasti.

Lapsille on tarjolla leikkipaikka ja useimmiten myös lelulahjoja tietyn

annoksen kylkiäisenä.

Suomalaisen ruokakulttuurin

edistämisohjelma teetti tutkimuksen, jonka mukaan viidennes lapsiperheasiakkaista haluaa saada ruokansa

5–10 minuutissa. Heille pikaruokalat

lienevät ainoa oikea vaihtoehto. Ihan

oikeassa ravintolassa käynti ei tällaiselle perheelle voi olla nautinto.

Tutkimuksen mukaan vajaa puolet lapsiperheistä jaksaa odottaa 15 minuuttia ja loput 20–30 minuuttia maksimissaan. Kiteytyykö tähän tutkimustulokseen myös jotain oleellista suomalaisesta

ruokakulttuurista?

Ruoka on nälän tappaja, se on saatava

nopeasti pöytään, sitä syödään hiljaisuuden vallitessa, kiitetään ja poistutaan pöydästä.

Joka kolmas vanhemmista ei lähde ravintolaan ollenkaan, sillä he pelkäävät

lasten kyllästymistä. Ovatko ne ympäri

ravintolaa juoksevat ja kiljuvat lapset näiden vanhempien lapsia, jotka

kuitenkin päättivät lähteä ulos syömään? Syövätkö nämä lapset kotonakin miten sattuu venkoillen ja välillä ympäri kotia juoksennellen?

Osassa ravintoloita on leikkinurkkaus

ja monissa ravintoloissa lapsille

tarjotaan esimerkiksi piirustusvälineitä viihdykkeeksi ruokapöytään. Niin hurskaalta kuin se kuulostaakin, eikö ruokapöytä ole kuitenkin seurustelua ja

syömistä varten?

Ei pienen lapsen kanssa ole järkeä

lähteä usean ruokalajin kynttiläillallista

syömään, mutta ei ravintolaruokailun pidä myöskään olla suurta viihdytyssirkusta.

sari.penttinen@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF