Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Teatterin täytyy mennä entistä lähemmäs ihmisiä

    Jaakko Kilpiäinen Reijo Tuonosen (vas.) ja Vihtori Rämän yhteinen työtaival alkoi vuodenvaihteessa, kun Rämä aloitti työt teatterinjohtajana.
    Jaakko Kilpiäinen Reijo Tuonosen (vas.) ja Vihtori Rämän yhteinen työtaival alkoi vuodenvaihteessa, kun Rämä aloitti työt teatterinjohtajana. Kuva: Viestilehtien arkisto

    JOENSUU (MT)

    Joensuun kaupunginteatterissa on eletty teatterin talouden ja katsojalukujen suhteen turvallisessa tasapainossa. Vuodenvaihteen jälkeen teatterinjohtajana aloittanut Vihtori Rämä haluaa poiketa kaavoista ja kyseenalaistaa totutut tavat tehdä teatteria.

    ”Teatterin ydin on ihmisten yhteenkokoontumisessa ja sitä voi tehdä miten vain. Se on unohdettu ja jääty jumiin totuttuihin tapoihin tehdä asioita.”

    Rämä ei aio ryhtyä tekemään tuulispäänä muutoksia. ”Uutta ideologiaa jalkautetaan ajan kanssa talon sisältä ulospäin.”

    Tuotannonjärjestäjä Reijo Tuononen on työskennellyt Joensuun kaupunginteatterissa vuodesta 1980, hän nyökyttelee ja myötäilee Rämän ajatuksia.

    Hänkin on innostunut poikkeamaan kaavoista, tekemään muutosta ajan kanssa.

    Kaavoihin kangistumisen lisäksi Rämä on huolissaan helposta populismista, joka valtaa alaa teatterimaailmassa.

    ”Teatterin halutaan olevan viihdettä. Teatteriin tullaan unohtamaan oma arki. Nämä eivät ole eettisesti järin yleviä lähtökohtia, kun tarkoituksena pitäisi olla taiteen tekeminen.”

    Teatterinjohtajuus kiinnosti Rämää, koska hän haluaa uppoutua teatterin rakenteisiin ja teatterin tekemisen edellytyksiin. Vierailuohjaajan roolissa hän havaitsi, että ei pysty vaikuttamaan taiteen tekemiselle tärkeisiin edellytyksiin, kuten tuotantorakenteisiin.

    ”Haluan luoda olosuhteet, missä voi luoda taidetta. Ensisijaisestihan kyse on taiteellisesta työstä, vaikka laitosteatterit ovat taiteen tekemisen unohtaneet.”

    Työuran alku teatterinjohtajana on ollut intensiivinen, kertoo Rämä. Alunperin hänen piti aloittaa tehtävässä vasta myöhemmin tänä vuonna, mutta hänet haluttiin taloon jo aiemmin.

    ”Ei teatteri välttämättä johtajaa tarvitse, sillä rutiinit ovat vahvat, mutta johtamista täällä tarvitaan.”

    Teatteriyhdistyksen hallitus valitsi Rämän yksimielisesti teatterinjohtajaksi.

    Rämä on teatteriohjaaja sekä esitystaiteilija. Hän on tehnyt töitä muun muassa Kokkolan, Hämeenlinnan ja Kemin kaupunginteattereissa, Kiasmassa, gallerioissa ja opettanut nykyteatteria Teatterikorkeakoulussa.

    Tällä hetkellä Joensuun kaupunginteatterin eli Pohjois-Karjalan alueteatterin tavoitteena on järjestää näytännöistä 20 prosenttia kaupunginteatterin ulkopuolella, maakunnassa. Käytännössä näytännöistä noin kymmenesosa on muualla kuin teatterissa.

    ”Matkalaukkuteatterin merkitystä ei voi mitata rahassa. Meidän tehtävänä on mennä ihmisten luo, sillä olemme verovaroin tuettu teatteri. Ei vapailla teatteriryhmillä ole sellaiseen varaa”, sanoo Rämä.

    Hän myöntää, että muutoksen toteuttaminen vaatii ajattelutavan muutosta.

    Samalla hän kuitenkin muistuttaa, että kyse on alueteatterista, joka saa alueteatteritukea. Tällä hetkellä suurin osa tuotannoista tehdään joensuulaisille.

    ”Olisi hienoa, jos näytännöistä puolet järjestettäisiin jossain muualla kuin kaupunginteatterissa.”

    Vielä tulevan kevään ja syksyn tuotannoissa uuden teatterinjohtajan käden jälki ei juuri näy. Rämä pääsee vaikuttamaan vasta kevään 2014 tuotantoihin.

    Teatterin ohjelmistosta päättää taiteellinen jaos, vuoropuhelua käydään toki paljon. Valintoja ohjaavat sisällöt ja resurssit sekä tuotannon oletettu kiinnostavuus katsojien näkökulmasta. Näiden vuoropuhelua pitää kehittää.

    Musikaaleilla ja farsseilla ei välttämättä ole aina hyvä kaiku tuotantoina, vaikka ne saattavat kiinnostaa suurta yleisöä.

    ”Farsseja tai musikaaleja ei pidä vähätellä. On tilanteita, joihin ne sopivat ja silloin on tärkeää tehdä ne hyvin. Nauru tai viihtyminen ei ole sisällöistä pois.”

    Moni asia vaikuttaa yleisön teatterissa viihtymiseen. Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla vaikka väliaikojen pituudesta, sanoo Rämä. Hän haluaa yleisön mukaan keskusteluun teatterin olemuksesta.

    Keväällä Joensuun kaupunginteatterissa järjestetään lukudraamatilaisuuksia. ”Ne ovat pieni ele, mutta keino saada keskustelua aikaiseksi.”

    Tarvitaan erilaisia juttuja, jotta saadaan teatteri kutsuvaksi, pohtii Rämä.

    SARI PENTTINEN

    Avaa artikkelin PDF