Kutukausi aloittimateen pyynnin Lokassa
Kari Lindholm ”Pihtijoen pikkurysät antoivat saaliiksi melkoisen madelastin”, sanoo Lokan tekoaltaalla mateita kalastava Paavo Penttilä Sodankylästä. Kuva: Viestilehtien arkistoSODANKYLÄ
Innokas mademies Paavo Penttilä, 81, Sodankylästä hinaa moottorikelkkansa reessä raskasta kuormaa.
Kyydissä on kolme täyteen ahdettua kalalaatikkoa, jotka on suojattu säntillisesti pressulla. Määränpäänä on Lokan kylän kalasatama.
”Matikoita tuli parisataa kiloa”, sanoo karvalakkiin ja karvakintaisiin sonnustautunut Penttilä.
Miehen madeapajat sijaitsevat maailman laidalla. Matkaa pyyntipaikoille kertyy 130 kilometriä.
”Lokkaan on 90 kilometriä kotipihalta. Ajelen Lokasta kelkalla 27 kilometriä Pelastamasokan kämpälle. Rysäpaikka löytyy tekoaltaan koilliskolkasta seuraamalla Pihtijoen uomaa vastavirtaan.”
Penttilä sanoo, että mateen kaupallinen sesonki päättyy Etelä-Suomessa, kun pyyntikelit olisivat pohjoisessa parhaat.
”Made on pakkaspäivien kala. Kysyntä loppuu heti, kun talvi hellittää otettaan. Made kelpaisi silti ravinnoksi ympäri vuoden.”
Penttilä myy saaliinsa paikalliselle osuuskunnalle, Lokan Jalosteelle. Rysästä sunnuntaina nostetut kalat heiluttavat häntäänsä pääkaupunkiseudun kalatiskeissä jo tiistaina.
”Mateet toimitetaan etelään kokonaisina. Perattuna niitä ei juuri myyntiin huolita, silloinhan mäti puuttuisi.”
Tammikuun pakkaset ja lämpimän syksyn aiheuttama heikko jäätilanne pitivät mateenpyynnistä innostuneen Penttilän pirtin lämpimässä tavallista pidempään. Kaamoksen keskellä mateita jahtasi kourallinen kalastajia, mutta saalis oli kehno.
”Kun minä soittelin pojille, joko tulee madetta, vastaus oli aina sama: ei liiku made, ei. Se on melkein niin, että tammikuu saa loppua, ennen kuin pyyntiin kannattaa ryhtyä. Kutu-uinti alkaa toden teolla vasta helmikuussa.”
Pyydyksinä Penttilä käyttää kolmea pikkurysää. Rysiä koettaessa mateita varjellaan lumelta, ettei nahka muuttuisi ikävän näköiseksi. ”Kalat siirretään rysästä suoraan laatikkoihin ja nolla-asteiseen veteen.”
Penttilä aloitti mateiden rysäpyynnin jäätyään eläkkeelle Jääkäriprikaatin rättivarastolta sotilasmestarina vuonna 1986. Silloin Lokalla riitti mateenpyytäjiä joka lähtöön.
”Pihtijoki oli täynnä rysäkeppejä niin pitkästi kuin silmä kantoi. Nyt siellä on pyynnissä enää minun rysät. Ei Lokan jäälakeuksilla ole enää monta mateenpyytäjää, ikämiehiä jokainen.”
Jään alla sen sijaan riittää kuhinaa. Madetta on runsaasti ja se on rotevaa. ”Nelikiloinen ei ole harvinaisuus. Suurempiakin on saatu.”
Mateen mäti pitää pakastaa loisten varalta ennen käyttöä. ”Vuorokausi suolassa ja toinen pakasteessa, on nyrkkisääntö”, muistuttaa Penttilä.
Korkea ikä ei Penttilän kalaharrastusta hyydytä. Hän aikoo ryhtyä kutuhauen pyyntiin heti, kun jäät lähtevät. ”Rysäpaikka pysyy silti Pihtijoella.”
Rautaisen kunnon salaisuutena saattaa olla tekojärven luomukala, joka kuuluu miehen ruokavalioon.
”Enpä tiedä, onko se kunto enää niin hyvä, kun matikan niska ei meinaa pysyä kouransilmässä. Vai onko tuo paksuniskaisempaa kuin ennen.”
KARI LINDHOLM
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
