"Huoltovarmuus vaatii reilusti yli puolet kotimaista" – Tarkkaa arvioita on vaikea tehdä

Kriisin sattuessa tingittäisiin lihasta. Raakaöljystä kaikki tulee laivoilla, mutta viljaa riittää kotimaassakin. Kuva: Jaana Kankaanpää, Jarkko Sirkiä, Pasi Leino

Huoltovarmuuden kannalta merkittävän osan ruuasta pitää olla kotimaista, huoltovarmuuskeskuksen perustuotanto-osaston johtaja Jyrki Hakola arvioi.

"Reilusti yli puolet pitäisi olla, mutta onko prosentti 60 vai 80, on vaikea sanoa. Kriisissä kotimainen alkutuotanto on tuki, johon huoltovarmuus pohjautuu", Hakola sanoo.

Tarkkaa määrää on vaikea arvioida, sillä myös kriisin aikaan ruokaa voidaan tuoda. Jonkin verran vaikuttaa myös viennin väheneminen kriisin vuoksi. Se ruoka jäisi kotimaahan.

Lisäksi ruokien valikoima muuttuisi. Ylellisyystuotteista tingittäisiin ja keskityttäisiin turvaamaan ravinto ja energia. Myös kotimaan tuotanto muuttuisi, esimerkiksi maitotuotteiden valikoima yksinkertaistuisi.

Pellervon taloustutkimuksen (PTT) tutkimusjohtaja Kyösti Arovuori esitti maanantaina STT:n jutussa, että huoltovarmuus ei tarvitse kaikkia maatalouden nykyisiä resursseja.

"Tärkeintä on pitää tietty infra ja osaaminen kunnossa. Jos tulee joku kriisi, maatalous ei ole ensimmäinen riski, vaan jalostus. Jos tuotanto keskittyy, ei se ole välttämättä huono asia", Arovuori sanoo.

Arovuori muistuttaa, että huoltovarmuus on voimassa olevien linjausten mukaan kotimaisen tuotannon ja kansainvälisen kaupan yhdistelmä. Suomen omavaraisuus on eri asia.

Arovuoren mielestä huoltovarmuus on noussut esille satotappioiden ja politiikan vuoksi.

"Se nousi viime vuonna ilmeisesti märkyyden vuoksi. Ja nyt on vaalit tulossa", Arvovuori sanoo.

Hän kritisoi poliitikkojen järkeilyä.

"Kriisitukia on perusteltu huoltovarmuudella. Eihän se pidä paikkaansa. Jos kauraa ei korjata viime vuosien tapaan, ei vielä voida puhua huoltovarmuuden heikkenemisestä".

Hakolan mukaan huoltovarmuuden kannalta ei ole määritelty alueita, joissa tuotantoa pitäisi olla.

"Lähtökohta on, että koko maa pidetään asuttuna. Mutta meidän kannalta oleellista on, että tuotantoa on riittävästi. Ei ole niin väliä, missä maakunnassa tuotanto on", Hakola sanoo.

MTK on asiantuntijana huoltovarmuuskeskuksen alkutuotantopoolissa. Sen tehtäviin kuuluu maatalouden huoltovarmuuden tilannekuvan muodostaminen.

Määristä tai ruuan tuotannon alueista ei poolissa ole MTK:n yhteyshenkilön Markus Eerolan mukaan puhuttu.

"Hajautettu tuotanto on ilman muuta parempi huoltovarmuuden kannalta", Eerola sanoo.

Jos jossain päin Suomea käy kato, tuotanto muualla korvaa sitä.

Suurin uhka huoltovarmuudelle on meriliikenteen pysähtyminen. Jos Itämeri vetää, ei Suomella ole hätää.

"Itämeren väylä on valtaverisuoni. 80–90 prosenttia kaupasta kulkee laivoilla", Hakola sanoo.

Merikuljetuksia voisi jonkin verran korvata rekoilla. Mutta esimerkiksi raakaöljy tulee laivoilla, eikä sitä kannattaisi rekoilla tuoda. Rekoilla voisi tuoda valmiita polttoaineita.

Niin suurta markkinahäiriötä ei ole kuviteltavissa, että kansainvälisillä markkinoilla ei olisi Suomeen ruokaa, huoltovarmuuskeskuksen valmiusasiamies Juha Mantila arvioi.

"Euroopan mittakaavassa ollaan pieni maa. Kyllä määrää löytyy", Mantila sanoo.

Se edellyttää tietysti, että Suomella on rahaa ja luottoa ostaa ruokaa. Rahan puute on toinen Mantilan korostama riski.

Huoltovarmuuskeskuksen perimmäinen tehtävä on varmistaa määrältään normaalioloja vastaava energia ruuasta kaikissa olosuhteissa koko väestölle.

Se on 2 800 kilokaloria henkeä kohti päivässä. Koko kansalle tarvitaan 11,7 megajoulea vuorokaudessa.

Huoltovarmuus tarkoittaa viime kädessä kansakunnan selviytymistä kriisitilanteessa. Silloin tilanne edellyttää sopeutumista monin tavoin.

Hakola korostaa, että maatalouden rakenne Suomessa on vahva ja Suomi on hyvin varautunut.

"Huoltovarmuus ei ota kantaa tilojen kokoon, mutta maatalouden on oltava kannattavaa. Silloin huoltovarmuudella on jatkuvuutta."