Sushin tekijöitä ja sukan kutojia
Maija Virolainen (vas.), Sirkka-Liisa Rintala, Ritva Taipale, Johanna Suokivi ja Lotta Ylitalo valmistelevat suosittua hyvinvointipäivää tammikuun lopulle. Villasukat lahjoitetaan neuvolan kautta lapsille. Rappusille on kivunnut Suokiven tytär Aili Heikkilä. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoRUSKO (MT)
Sushin valmistusta, yöteatteria, hyvinvointipäiviä. Siinä poimintoja Ruskon maa- ja kotitalousnaiset ry:n toiminnasta.
”Vaalimme kyllä suomalaista ruokakulttuuria, mutta yhdistyksen on pysyttävä ajan hermolla”, puheenjohtaja Johanna Suokivi perustelee sushi-kursseja.
Lihapullat ja perunamuusi eivät ole kodeissa enää itsestään selviä suosikkeja. ”Perheissä halutaan kokeilla myös jotain erikoista. Ei se sodi meidän ajatteluamme vastaan.”
Yhdistyksen ruokakurssit ovat olleet niin suosittuja, etteivät kaikki halukkaat ole mahtuneet mukaan.
Kursseilla on valmistettu esimerkiksi sapaksia eli suomalaisia tapaksia, perinteistä laukkamakkaraa ja thairuokia. On myös opeteltu ruisleivän leipomista ja kakun koristelua.
Puheenjohtaja on kutsunut hallituksen jäseniä jouluglögille kotiinsa Heikkilän tilalle. Koolla on joukko, josta vain yksi eli puheenjohtaja voi käyttää titteliä emäntä.
On siis kysyttävä, mikä vetää naisia perinteisen maaseutuyhdistyksen riveihin.
”Hain jotain mielenkiintoista harrastusta itselleni ollakseni muutakin kuin äiti ja vaimo. Sellaista missä minä olen Ritva”, verohallinnon kirjapitäjänä Turussa työskentelevä Ritva Taipale sanoo.
Taipale ei ole alun perin ruskolainen. Hän muutti maaseutupitäjään avioliiton myötä naapurikunnasta Turusta.
Rakennusinsinööri Sirkka-Liisa Rintala epäröi aikoinaan jäsenyyttä, kun ei tuntenut itseään miksikään maatalousnaiseksi. Kotitalous kyllä kiinnosti. Nykyään hän on eläkkeellä ja viihtyy sukkakerhossa.
”Sukkakerho on samalla pitäjän historiakerho, kun siellä on vähän vanhempiakin ihmisiä. ”
Rintala asuu Turussa, mutta se ei estä harrastusta. ”Asuin täällä 35 vuotta. Nyt täytyy pitää yhteyksiä. ”
”Täällä on vanhennuttu samojen ihmisten kanssa.”
Yhdistyksen sihteeri Lotta Ylitalo muutti seitsemän vuotta sitten Turusta Ruskoon. Maaseutuympäristö ja edulliset tontit houkuttelivat lapsiperhettä.
”Hain itselleni yhteisöä, minkä kautta pääsisin kunnan toimintaan mukaan.”
Ylitalo työskentelee sihteerinä myös ammatikseen. Työpaikka on Turun ammatti-instituutti.
Maija Virolainen on kotoisin maalaistalosta, mutta koko oma työelämä ennen eläkkeelle jäämistä sujui kauppiaana ja myyjänä.
Nyt entistä kauppiasta tarvitaan esimerkiksi yhdistyksen kesätorille ”torimatamiksi”.
Samanhenkinen seura tuntuu tarpeelliselta. ”Ilman maa-ja kotitalousnaisia olisin miehen kanssa kotona kaksistaan.”
Puheenjohtaja Johanna Suokivi on alun perin turkulainen sosionomi. Työura Espoossa sai jäädä, kun hän perusti uusperheen Heikkilän tilan isännän kanssa. Tilalla on meneillään valtaisa työmaa sikalan laajentamiseksi.
”Heikkilän tila on Ruskolla hyvinkin tunnettu. Kun minua pyydettiin puheenjohtajaksi, ajattelin, että perinteet velvoittavat.”
Puheenjohtajan on helppo summata neljän vuoden kokemuksia. ”Kontaktit eri-ikäisiin aikuisiin ovat äärettömän arvokkaita.”
Ikähaitari kattaa yhdistyksen jäsenkunnassa monta sukupolvea alle kolmikymppisistä alkaen. Vanhin jäsen täytti äskettäin 105 vuotta.
Yhdistys on menettänyt vuosikymmenessä lähes sata jäsentä. Maatalouden murros vaikuttaa perinteiseen maaseutujärjestöön, vaikka asukasluku Ruskossa kasvaakin.
Yhdistykseen kuuluu tällä hetkellä 213 jäsentä. Määrää voi pitää edelleen kunnioitettavan suurena.
”Ihmiset haluavat olla maaseutupitäjän elämässä mukana ja kiinni”, Suokivi arvioi.
On paljon myös niitä, jotka maksavat jäsenmaksun kannatuksen vuoksi ilman, että osallistuvat tomintaan mitenkään.
Yhdistys pyrkii siirtämään maaseudun perinteitä myös tuleville sukupolville. Jopa villasukan kutominen on perinne, jota joka mummo ei enää hallitse. Siksi sukkakerho lahjoittaa saapassukat lastenneuvolan kautta alle kouluikäisille lapsille.
”Uutta pitää löytää vanhaa unohtamatta”, Ritva Taipale tiivistää.
Yhdistys on tehnyt Facebookista vahvan viestintävälineen. Se korvaa toistaiseksi myös kotisivuja, jotka ovat suunnitteilla.
Hallitus yllättyi Facebookin tehokkuudesta, kun yhdistyksen käyttöön etsittiin valkoisia muovituoleja.
”Nyt meillä on sata valkoista muovituolia. Emme me tajunneet, että niitä tulee niin paljon”, Suokivi kertoo.
Verkossa toimivia yhdistyksiä on toistaiseksi vähän. Ylitalon laskelmien mukaan maan 1 500 yhdistyksestä alle sata on tavoitettavissa Facebookin kautta.
Maa- ja kotitalousnaisten valtakunnallinen tunnustuspalkinto myönnettiin marraskuun lopulla Ruskon yhdistykselle. Perusteluina olivat viestintä ja monipuolinen toiminta.
TARJA HALLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
