Väkivalta on yleistä nuorten ensimmäisissä seurustelusuhteissa – digitaalista, henkistä ja seksuaalista väkivaltaa tunnistetaan huonommin kuin fyysistä

Tampereen yliopiston viime vuonna julkaiseman kyselytutkimuksen mukaan digitaalinen väkivalta on yleisin väkivallan muoto nuorten seurustelusuhteissa. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO.  

Moni nuori kokee digitaalista, henkistä tai seksuaalista väkivaltaa ensimmäisissä seurustelusuhteissaan, mutta näitä väkivallan muotoja voi olla vaikea tunnistaa, kertoo Tampereen yliopiston tutkija Anu Isotalo. Nuoruudessa useita asioita koetaan ensimmäistä kertaa, ja nuorella voi olla epävarmuutta siitä, millaiset asiat ovat seurustelusuhteissa hyväksyttyjä ja missä menee niin sanotun normaalin käytöksen raja.

”Ensimmäisiin suhteisiin liittyy myös paljon odotuksia ja oletuksia siitä, minkälaista seurustelun pitäisi olla ja minkälainen pitäisi itse olla kumppanina. Joskus nämä odotukset ja oletukset ovat virheellisiä, haitallisia tai jopa väkivaltaisia.”

Isotalon mukaan nuoret tunnistavat fyysistä väkivaltaa paremmin kuin esimerkiksi kontrollointia tai painostusta, jotka saattavat ainakin aluksi tuntua hyvin omistautuvan kumppanin voimakkailta kiinnostuksen osoituksilta.

Isotalo huomauttaa, että myös väkivallan tekijöillä voi olla vaikeuksia tunnistaa omaa käytöstään väkivallaksi tai he saattavat sysätä vastuuta teoistaan toisen harteille esimerkiksi väittämällä, että jokin asia kuuluu seurusteluun.

Tampereen yliopisto julkaisi vuoden 2023 kesäkuussa ensimmäisen suomalaistutkimuksen, joka keskittyi väkivallan eri muotoihin nuorten seurustelusuhteissa. Kyselytutkimukseen vastasi reilut 1  200 15–20-vuotiasta nuorta, joista 782:lla oli kokemusta seurustelusta. Vajaa kolmasosa heistä oli yhdeksäsluokkalaisia ja loput toisen asteen opiskelijoita. Suurin osa kyselyn vastaajista oli ollut heterosuhteissa. Tytöt olivat kokeneet kaikkia väkivallan muotoja selvästi poikia enemmän.

Kyselyn mukaan digitaalinen väkivalta on yleisin väkivallan muoto nuorten seurustelusuhteissa ja lähes puolet nuorista oli kokenut sitä.

”Yleisintä oli, että kumppani vahti jatkuvasti sosiaalisessa mediassa tai viestejä lähettämällä. Toiseksi yleisintä oli ystävyyssuhteiden ja liikkumisen kontrollointi puhelimen tai sosiaalisen median välityksellä”, tutkimuksen tekijöihin kuuluva Isotalo sanoo.

Toiseksi yleisin väkivallan muoto nuorten seurustelusuhteissa on henkinen väkivalta, jota oli kyselyn mukaan kokenut 43 prosenttia nuorista. Henkinen väkivalta ilmeni tyypillisimmin ilkeänä puheena ystävistä tai perheestä, mutta myös huutamisena, nimittelynä tai haukkumisena.

Isotalo kertoo, että digitaalista ja henkistä väkivaltaa oli koettu suurin piirtein saman verran oppilaitoksesta riippumatta, mutta seksuaaliväkivalta oli hieman yleisempää lukiolaisten kuin muiden nuorten parissa. Kuitenkin jopa neljäsosa yhdeksäsluokkalaisistakin oli kokenut sitä.

”Yleisin seksuaaliväkivallan muoto oli painostaminen seksuaalisiin tekoihin, kuten suuteluun tai intiimiin kosketteluun. Toiseksi yleisintä oli painostaminen yhdyntään tai suuseksiin. Fyysistä yhdyntään tai suuseksiin pakottamista oli kokenut 12 prosenttia tytöistä. Nämä ovat aika hurjia lukuja”, Isotalo sanoo.

Fyysinen väkivalta on neljänneksi yleisin väkivallan muoto nuorten suhteissa. Sitä oli kokenut 17 prosenttia nuorista, ja tyypillisimpiä kokemuksia olivat töniminen, väkisin kiinni pitäminen ja avokämmenellä lyöminen.

Kyselyn avoimessa kommenttikentässä nuoret toivoivat, että koulussa puhuttaisiin enemmän niin sanotuista terveistä ihmissuhteista, niiden rajoista ja myös väkivallasta, jotta sitä olisi helpompaa tunnistaa ja jotta puhumiseen olisi sanoja. Nuoret kokevat aikuisten helposti vähättelevän ensimmäisissä seurustelusuhteissa koettuja ongelmia.

Väkivalta usein alkaa vaivihkaa ja raaistuu ajan myötä, mikä hankaloittaa sen tunnistamista. Tyypillistä on myös se, että väkivallan kokija alkaa hiljalleen syyllistää itseään kumppanin teoista, vaikka vastuu väkivallasta on yksin tekijällä, kertoo Ensi- ja turvakotien liiton projektipäällikkö Ilona Mäki.

”Syyllisyys ja häpeä saattavat estää avun hakemisen. Väkivaltaisissakin suhteissa on usein hyviä asioita, joita nuori ei halua menettää, ja on myös inhimillistä toivoa, että tilanne muuttuu paremmaksi.”

Mäen mukaan nuoret usein tarvitsevat väkivaltaisesta suhteesta eroon pääsemiseen muiden ihmisten tukea ja erityisen suuressa roolissa ovat ystävät, sillä nuoret kertovat ongelmistaan todennäköisimmin heille. Vanhemmille tai muille aikuisille kertominen on selvästi harvinaisempaa.

”On ymmärrettävää, että nuori ei halua kertoa vanhemmalle seurusteluasioista, sillä nuoruuteen kuuluu yksityisyys ja intiimiys, mutta moni nuori myös pelkää vanhemman reaktiota – vanhempi saattaa esimerkiksi kieltää koko seurustelusuhteen. Nuoret kaipaavat myötätuntoa ja tukea enemmän kuin suoria päätöksiä puolestaan.”

Mäen mukaan seurustelusuhteissaan väkivaltaa kokeneet nuoret usein toivovat, että heidän elämänsä tärkeät aikuiset kysyisivät heiltä asiasta suoraan. Kun asiasta puhutaan, on tärkeää tuomita väkivalta ja kertoa, että nuorelle on tehty väärin ilman, että lähdetään kuitenkaan haukkumaan seurustelukumppania.

Mäki kannustaa aikuisia kuuntelemaan, antamaan tilaa ja tarvittaessa ohjaamaan nuoren avun piiriin.

”Seurusteluväkivaltatilanteet usein täyttävät rikoksen tunnusmerkit, jolloin asiassa voi edetä yhdessä nuoren kanssa ja nuoren tahtiin olemalla yhteydessä Rikosuhripäivystykseen.”

Mäellä on erityinen huoli niistä nuorista, joilla ei ole turvallisia ihmissuhteita tai joiden luottamus aikuisiin ja avun saamiseen on mennyt aiempien kokemusten vuoksi. Jos nuori ei pysty puhumaan väkivallasta kotona tai esimerkiksi koulussa, apua voi hakea myös nimettömästi esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton chat-palveluista. Myös väkivaltaisesti käyttäytyneille nuorille on chateissa tarjolla tukea ja neuvontaa.