Ruualla saa leikkiä!
Niklas ja Emilia innostuvat valuvasta maissikiisselistä. Ohjaaja Marika Kaipainen haluaa herättää lapsissa reaktioita ja kannustaa heitä ilmaisemaan itseään. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoMitä ihmettä? Sali on täynnä vauvoja, mutta yhtäkkiä tulee hiiren hiljaista. Kymmenkunta vauvaa seuraa katseellaan putoilevia mustikoita. Ne pomppivat ja vierivät valkoisella paperilla. Marjat jättävät jälkeensä aistikkaita viivoja.
Pian vauvat alkavat kontata kohti lattialle levitettyä paperia. Ensimmäinen marja sujahtaa suuhun, toisella maltetaan jo piirtää kaari.
Kuuluu ilon kiljahdus. Sali täyttyy hymystä ja naurusta. Lasten vanhemmat ovat haltioissaan.
Jimi, Arvi, Elmeri, Emilia, Terho, Urho ja Niklas kavereineen ovat päässeet vauhtiin. Nuorin osallistuja on puolivuotias.
”Katsokaa, miten upea viiva sormista tulee!” vauvojen värikylpyjä vetävä Marika Kaipainen huudahtaa.
Tällä kertaa taidepaja järjestetään Helsingin designvuoden paraatipaikalla, Kalasataman Kellohallissa.
Ei aikaakaan, kun lapset ovat yltä päältä mustikassa. Naamat ovat viivoja täynnä kuin viidakkosoturilla konsanaan. Välillä on päästävä käymään sylissä, jolloin äitienkin vaatteet saavat uuden kuosin.
Kaipainen heittää sekaan mangososetta, jolloin violetit viivat risteävät keltaisten kanssa. Lattialle ilmestyy myös muovisia pikkuautoja ja papiljotteja. Niillä on hyvä telata värejä. Maalausvälineitä maistellaan ahkerasti.
”Värikylpy haastaa vanhempien siisteyskäsityksen”, Kaipainen nauraa.
Minna Cannavacciuolo on tullut taidepajalle 11-kuisen Ellin kanssa.
”Tämä on ihanaa ja lapsista varmaan vielä ihanampaa! On iso tila, missä voi mennä ja sotkea. Kotona tällainen ei onnistuisi”, Cannavacciuolo iloitsee.
Moni äiti toteaa, että taidepajassa saa sotkea luvan kanssa. Kaipainen ei kuitenkaan puhuisi sotkemisesta.
”Katsokaa, miten keskittyneesti ja hitain vedoin vauvat maalaavat. Touhu ei näytä sotkemiselta.”
On aika ripotella teokseen vielä yksi ainesosa: venyvää, vanuvaa maissitärkkelystä. Vauvat taputtelevat tahmeaa kiisseliä mustikan ja mangon sekaan. Lopuksi puhalletaan vielä saippuakuplia ja: tadaa! Taideteos on valmis.
Vanhemmat ikuistavat teoksen ottamalla valokuvia. Innokkaimmat leikkaavat siitä palan muistoksi.
Kaipainen tutustui vauvojen elintarviketaiteeseen kesällä 2003 käydessään Tallinnan nykytaiteenmuseossa. Siellä esiteltiin vauvojen pinaatista ja perunamuusista tekemiä teoksia.
”Odotin tuolloin esikoistani ja vauvojen tekemä taide teki minuun suuren vaikutuksen”, hän muistelee.
Asiasta innostuneena Kaipainen suoritti Porin lastenkulttuurikeskuksen ja Porin taidemuseon järjestämän vauvojen värikylpykoulutuksen.
Varsin pian hän korvasi taidepajoissa kaikki teollisesti tuotetut värit elintarvikkeilla. Taidetta syntyy marjoilla, mausteilla, suklaalla, kiisselillä, kahvilla, lakritsalla tai vaikka täytekakulla.
Kaipaisen mukaan värileikki tukee varhaista vuorovaikutusta ja vauvan sensomotorista kehitystä. Tarkoituksena on rohkaistua moniaistiseen ilmaisuun ja leikkiin turvallisessa ympäristössä.
Kaipaisen yritys Tintura järjestää ”syötävän ihania taidepajoja” eri paikkakunnilla, muun muassa Helsingissä ja Kouvolassa.
Lisätietoja saa nettisivulta www.tintura.net.
KATJA KOLJONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
