ajankohtaista luonnossa Hiiripöllöt liikkeellä

Läpitunkeva katse päivystää sähkötolpan nokasta pellon reunaa, ja hiiripöllö ottaa ripeän startin siivilleen. Erehtymättömästi se tavoittaa myyrän. Muutaman siiveniskun jälkeen jyrsijä on varmassa tallessa.

Muista pöllöistä poiketen hiiripöllö saalistaa myös valoisana aikana ja oleilee mieluiten avonaisen maaston tuntumassa, puun latvuksessa tai tolpan nokassa. Pöllö tähystää ateriaa lähellä hakkuuaukeita, peltoja ja soita, joista se on myös helppo havaita.

Hiiripöllö on pohjoisen lintu, ja Oulun seutu on tavallisesti sen eteläisintä pesimäaluetta. Nimensä mukaisesti se saalistaa pääasiassa pikkunisäkkäitä, kuten myyriä ja sopuleita. Lintu ei yleensä poikkea ruokavaliostaan.

Kuluva vuosi on ollut monin

paikoin myyrien kannalta heikko. Ravinnon puute ajaa pöllöt etsimään parempia myyräapajia, ja pöllöistä tehdään havaintoja myös etelässä. Viime päivinä hiiripöllöjä on näkynyt enenevissä määrin eteläistä rannikkoa myöten.

Olemukseltaan haukkamainen hiiripöllö on yleisväritykseltään mustan ja valkoisen kirjava. Tunnistusta helpottaa selkeä raitakuvio, joka peittää linnun vatsapuolta. Sen pyrstö on huomattavasti pidempi kuin pöllöillä tavallisesti, ja kirkkaan keltaiset silmät luovat nopeasti mielikuvan tuimasta ilmeestä.

Hiiripöllöä pääsee tarkkailemaan lähietäisyydeltäkin, sillä se on varsin peloton ja suhtautuu ihmiseen melko välinpitämättömästi. Lintu mieltyy samoihin, hyväksi havaitsemiinsa tähystyspaikkoihin.

Näin pöllöstä voi saada myös pidempiaikaisen tuttavuuden jopa koko talveksi – mikäli paikalla riittää myyriä.

SARI KANTINKOSKI

Kirjoittaja opiskelee

luontokartoittajaksi.

Hän kertoo ajankohtaisista

luontoasioista tällä palstalla

noin kahden viikon välein.

Avaa artikkelin PDF